Osuuskuntien jäsenhinnoittelun ja ylijäämänjaon suhde peitellyn osingonjaon ja siirtohinnoitteluoikaisun säännöksiin
Linnainmaa, Lauri (2017)
2017
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704121439
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704121439
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on osuuskuntien jäsenhinnoittelun ja ylijäämänjaon suhde peitellyn osingonjaon ja siirtohinnoitteluoikaisun säännöksiin. Osuuskuntien toimintaperiaatteet eroavat merkittävästi osakeyhtiöiden toiminnasta. Osuuskuntien toiminnan tarkoituksena ei pääsääntöisesti ole voiton tavoittelu sijoitetulle pääomalle, vaan niiden toiminnan tarkoituksena on jäsenten toiminnan tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät osuuskunnan palveluja. Näin jäsenten osuuskunnasta saama hyöty syntyy esimerkiksi palveluetuina.
Verotusmenettelylain 29 §:n peitelty osinkoa ja 31 § siirtohinnoittelua koskevia säännöksiä ei ole oikeuskäytännössä sovellettu osuuskuntiin. Tutkimuksen tulosten perusteella osuuskuntien poikkeavaa verotusasemaa on perusteltu erityisesti osuuskunnille aikaisemmin sallitulla ylijäämän laajalla vähennysoikeudella. Osuuskunnat saivat vuoteen 2015 asti vähentää verotettavasta tuloksestaan ylijäämän, joka jaettiin jäsenille näiden osuuskunnan kanssa käymien ostojen ja myyntien suhteessa. Tämän periaatteen mukaan osuuskuntiin on katsottu kohdistuvan yhdenkertainen verotus, eli osuuskunnan toiminnan tuloksesta verotetaan vain jäsenen tasolla. Myös osuuskuntien yleisten toimintaperiaatteiden, sekä osuustoiminnan arvojen on katsottu olevan syynä osuuskuntien poikkeavaan verotusasemaan.
Uusi osuuskuntalaki astui voimaan vuoden 2014 alussa ja osuuskuntia koskeva verouudistus vuoden 2015 alussa. Osuuskuntalain uudistuksessa mahdollistettiin, että osuuskunta voi säännöillään määrätä toimintansa tarkoituksesta vapaasti ja toimia esimerkiksi voittoa sijoitetulle pääomalle tavoittelevasti. Osuuskuntien verouudistuksessa ylijäämän vähennysoikeutta rajattiin merkittävästi ja se koskettaa nykyisin vain hyvin pientä osaa osuuskunnista.
Peitellyn osingonjaon säännösten soveltumattomuutta osuuskuntiin on perusteltu osuuskuntien ylijäämän vähennysoikeudella sekä toiminnan tarkoituksella. Koska perusteluja koskeva lainsäädäntö on muuttunut, tiukan tulkinnan mukaan peitellyn osingonjaon säännöksiä tulisi jatkossa soveltaa osuuskuntiin yhtä herkästi kuin osakeyhtiöihin. Lakiuudistuksen perustelut, kuten valtiontukisääntely sekä aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisy puoltavat tätä näkemystä.
Peitellyn osingonjaon soveltaminen osuuskuntiin ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ellei kyseessä voida katsoa olevan osuuskuntamallin hyödyntäminen tarkoituksen vastaisella tavalla. Lakiuudistuksissa on haluttu säilyttää osuuskuntien erityispiirteet, joten erityispiirteet tulisi ottaa huomioon myös peitellyn osingonjaon säännöksiä sovellettaessa. Peitellyn osingon soveltaminen osuuskuntiin on perusteltua tilanteessa, jossa loukataan myös osuustoiminnallisia periaatteita, eli kyseessä ovat poikkeukselliset edut.
Verotusmenettelylain 29 §:n peitelty osinkoa ja 31 § siirtohinnoittelua koskevia säännöksiä ei ole oikeuskäytännössä sovellettu osuuskuntiin. Tutkimuksen tulosten perusteella osuuskuntien poikkeavaa verotusasemaa on perusteltu erityisesti osuuskunnille aikaisemmin sallitulla ylijäämän laajalla vähennysoikeudella. Osuuskunnat saivat vuoteen 2015 asti vähentää verotettavasta tuloksestaan ylijäämän, joka jaettiin jäsenille näiden osuuskunnan kanssa käymien ostojen ja myyntien suhteessa. Tämän periaatteen mukaan osuuskuntiin on katsottu kohdistuvan yhdenkertainen verotus, eli osuuskunnan toiminnan tuloksesta verotetaan vain jäsenen tasolla. Myös osuuskuntien yleisten toimintaperiaatteiden, sekä osuustoiminnan arvojen on katsottu olevan syynä osuuskuntien poikkeavaan verotusasemaan.
Uusi osuuskuntalaki astui voimaan vuoden 2014 alussa ja osuuskuntia koskeva verouudistus vuoden 2015 alussa. Osuuskuntalain uudistuksessa mahdollistettiin, että osuuskunta voi säännöillään määrätä toimintansa tarkoituksesta vapaasti ja toimia esimerkiksi voittoa sijoitetulle pääomalle tavoittelevasti. Osuuskuntien verouudistuksessa ylijäämän vähennysoikeutta rajattiin merkittävästi ja se koskettaa nykyisin vain hyvin pientä osaa osuuskunnista.
Peitellyn osingonjaon säännösten soveltumattomuutta osuuskuntiin on perusteltu osuuskuntien ylijäämän vähennysoikeudella sekä toiminnan tarkoituksella. Koska perusteluja koskeva lainsäädäntö on muuttunut, tiukan tulkinnan mukaan peitellyn osingonjaon säännöksiä tulisi jatkossa soveltaa osuuskuntiin yhtä herkästi kuin osakeyhtiöihin. Lakiuudistuksen perustelut, kuten valtiontukisääntely sekä aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisy puoltavat tätä näkemystä.
Peitellyn osingonjaon soveltaminen osuuskuntiin ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ellei kyseessä voida katsoa olevan osuuskuntamallin hyödyntäminen tarkoituksen vastaisella tavalla. Lakiuudistuksissa on haluttu säilyttää osuuskuntien erityispiirteet, joten erityispiirteet tulisi ottaa huomioon myös peitellyn osingonjaon säännöksiä sovellettaessa. Peitellyn osingon soveltaminen osuuskuntiin on perusteltua tilanteessa, jossa loukataan myös osuustoiminnallisia periaatteita, eli kyseessä ovat poikkeukselliset edut.