Kivun arviointi ja mittaaminen yliopistosairaalan henkilökunnan näkemyksenä

Abstract

Suuri osa ihmisistä kokee kipua sairauksien yhteydessä elämänsä aikana. Kuitenkin kipu on edelleen alihoidettua, koska sitä ei arvioida tai sen voimakkuuden arviointi ei ole järjestelmällistä, eikä kirjaaminen ole systemaattista. Hoitamattomalla kivulla on todettu olevan toipumista hidastavia tai ehkäiseviä vaikutuksia. Se on toimintakykyyn ja elämänlaatuun vaikuttava oire. Kivun hoidosta on julkaistu sekä kansainvälisiä, että kansallisia suosituksia. Kirjallisuuden perusteella terveydenhuoltohenkilöstöltä puuttuu edelleen tietoa ja taitoa kivun arvioimiseksi sekä asenteet kivun arviointiin ovat edelleen negatiiviset tai välinpitämättömät. Lisäksi terveydenhuollon organisaatioilta puuttuu yhtenäisiä toimintatapoja kivun arviointiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata henkilökunnan käsityksiä kipumittarin käyttöön vaikuttavista tekijöistä iho- ja keuhkosairauksien sekä sisätautien vuodeosastoilla henkilökunnan näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata henkilökunnan käsityksiä kivun arvioinnin kehittämistä edistävistä tekijöistä. Tavoitteena oli tuottaa kivun arvioinnin nykytilanteesta tietoa, jota voidaan käyttää kivun arvioinnin kehittämisessä.

Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin tutkimuskohteena olevien vuodeosastojen hoitajille (n=79) ja lääkäreille (n=12) suunnattua kyselyä, jonka avointen kysymysten vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Avoimissa kysymyksissä kysyttiin syitä kipumittarin käyttämättömyyteen tai satunnaiseen käyttöön, sekä henkilökunnan arviota käytössä olevan kipumittarin soveltuvuudesta työyksikön potilaiden kivun arviointiin. Lisäksi kysyttiin, mitä kivun mittaamisen kirjaamisesta on sovittu työyksikössä, sekä mitä muuta vastaaja halusi tuoda esiin kivun mittaamiseen liittyen. Strukturoiduilla kysymyksillä kysyttiin osallistujien taustatietoja, kipumittarin käytön yleisyyttä vuodeosastoilla ja kivun arviointiin liittyvää ohjeistusta sekä kivun kirjaamisen systemaattisuutta.

Lähes 75% tutkimuskohteena olevilla osastoilla oli jokin kipumittari käytettävissä. Useimmiten se oli VAS-mittari. Kuitenkin vain noin joka viidennen kipupotilaan kohdalla käytettiin kipumittaria kivun arviointiin. Yli 70% vastaajista kuvasi, ettei työyksikössä ole sovittu kivun kirjaamisesta tai siitä ei ole tietoa. Henkilökunnan käsitysten mukaan kipumittarin käyttöön vaikuttivat kivun luonne, potilaan sairaus ja yhteistyökyky sekä henkilökunnan asennoituminen kivun arviointiin.

Henkilökunnan käsitysten mukaan kivun arvioinnin kehittämistä edistäisi kivun arvioiminen päivittäisessä potilastyössä, kivun arvioinnin vakiinnuttaminen ja potilastietojärjestelmän hyödyntäminen kivun arvioinnissa.

Tämän tutkimuksen perusteella potilaan saama kivun hoito ei ole tasalaatuista tai suosituksiin pohjautuvaa tutkimuskohteena olevassa organisaatiossa. Suuressa osassa yksiköitä on jokin kipumittari käytössä, mutta kipua ei arvioida jokaiselta potilaalta ja kivun arvioinnin kirjaaminen on puutteellista.

ABSTRACT Staff's perceptions of the assessment and measurement of pain in a University Hospital

The majority of people experience pain in connection with disease at some point in their lives. When left untreated pain has been proven to have adverse effects on healing. Pain is a symptom which effects both functioning abilities and the quality of life. Despite existing international and national recommendations, pain management remains inadequate. Neither it is evaluated properly nor is the measurement of its severity systematic. Based on literature, medical care professionals still lack information and the ability to assess pain. Moreover, their attitude towards pain assessment is either negative or careless. Organizations lack common and unified instructions on pain evaluation.

The purpose of this research was to describe pain evaluation and its measurement from health care staff's point of view. Research was conducted at the skin and lung unit and other medical wards in a university hospital. Furthermore, this research aims to capture the staff's understanding on methods and factors, which could improve the evaluation and measurement of pain. The goal was to provide information on the current state of pain evaluation, which in turn can be used to develop pain management.

Data were collected using an open-ended questionnaire given to nurses (n=79) and doctors (n=12) of the target units. The results were analyzed with inductive content analysis, which exposed the reasoning behind of the staff's inadequate use of pain scales when assessing pain. Structured questions were used to describe the background knowledge of the participants, the common use of pain measurement tools in hospital wards, the instructions given on pain evaluation, and the systematic charting of pain experiences.

Almost 75% of participants of the wards in this study had some pain measurement method in use, which commonly was the Visual Analog Scale. However, the scale was only used in one- fifth of patients suffering from pain. More than 70% of the respondents claimed that there were no guidelines on the charting and evaluation of pain. According to the nursing staff's opinion the effective usage of pain meters was dependent on the nature of the pain, the patient's disease and compliance, and the staff's attitude towards pain measurement. Based on nursing staff views the steps leading to development in pain management would contain pain evaluation on a daily basis, a standardized pain evaluation system, and the utilization of the patient information system.

Based on this research the treatments given for pain are not of equal quality nor are they based on recommendations provided by the organization involved in this study. In most units a pain measurement method was in use, however, pain was not evaluated with every patient and the charting of evaluated pain was insufficient. Staff training on pain evaluation, the attempt to unify practices, and the utilization of patient information systems will help with the development of pain management.