Tarinoita osallistumisesta : kuntalaisen polku poliittiseksi kansalaiseksi
Harmokivi, Pia (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703301388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703301388
Tiivistelmä
Tämä tutkimus on tehty toimeksiantotutkimuksena Hollolan kunnalle ja käsittelee kuntalaisten osallistumista kunnan asioihin. Tutkimuskysymyksenä on: Minkälaiset motiivit vaikuttavat kuntalaisen osallistumiseen? Vastausta tutkimuskysymykseen haetaan narratiivisella tutkimusotteella kahdeksan hollolalaisen haastattelun muodostamasta aineistosta.
Aineiston analyysin avulla on kehitelty teoreettisia lähtökohtia kuntalaisen osallistumisesta. Tutkimuksessa käytetään alustavasta teoriasta nimitystä flipperi-teoria. Pelissä kuntalainen toimii pelin ohjaajana ja kuljettaa palloaan pelikentällä käyttämällä apunaan flipperin sysääjiä ja mailoja. Parhain pistesaalis pelissä tarkoittaa kuntalaisen osallistumisen ideaalin toteutumista, julkista poliittista kansalaisuutta. Julkinen poliittinen kansalaisuus manifestoituu, kun kuntalainen osallistuu aktiivisesti uusien ratkaisujen etsimiseen ja tulee esiin ehdotustensa kanssa. Ideaalissa kunnan asiat niveltyvät kuntalaisen arkeen ja kunta tulee kuntalaista vastaan. Julkinen poliittinen kansalaisuus on siis vastavuoroista.
Kuntalainen oppii ja harjaantuu pelissä, jos häneltä löytyy intoa, halua ja taitoa pelata. Sysääjät sinkoavat kuntalaisen pallon aina uuteen suuntaan. Sysääjiä ovat muun muassa tärkeät ihmissuhteet, yllätykselliset tilanteet sekä erilaiset vuorovaikutuskokemukset. Näihin kuntalainen ei aina voi vaikuttaa. Kuntalainen käyttää pelissä mailojaan, joiden avulla hän saa pallonsa kulkemaan haluttua reittiä. Flipperi- teorian mukaan kuntalainen liikkuu oman elämänsä pelikentällä, jossa kunta ja siihen liittyvät asiat muodostavat vain pienen osan. Elämänkentän tapahtumat kokonaisuudessaan vaikuttavat kuntalaisen osallistumiseen. Kaikki tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa ja niitä ei voida ongelmitta myöskään irrottaa toisistaan.
Tutkimus paljastaa, että kuntalainen käsittää osallistumisen hyvin laajasti. Osallistumista ei ole siis vain edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian tällä hetkellä käytössä olevat keinot. Kuntalainen kokee osallistuvansa täydentämällä yhteiskunnan aukkoja, harrastamalla intohimoisesti ja olemalla harrastuksensa myötä myös päättämässä asioista sekä toimimalla lukuisissa järjestöissä ja yhdistyksissä.
Voiko kuntalainen siis saavuttaa koskaan täysin julkista poliittista kansalaisuutta, vaikka ponnistelisi kuinka? Ilman kunnan vuorovaikutusta, lähelle tuloa ja kuntalaisen elämänpiiriin astumista ideaali ei voi toteutua. Tutkimus haastaa kunnan jonkinlaiseen metamorfoosiin, olemukselliseen muutokseen, jossa organisaatiorakenteiden takaa paljastuu ihminen, jota kuntalainen kykenee, uskaltaa ja haluaa lähestyä.
Aineiston analyysin avulla on kehitelty teoreettisia lähtökohtia kuntalaisen osallistumisesta. Tutkimuksessa käytetään alustavasta teoriasta nimitystä flipperi-teoria. Pelissä kuntalainen toimii pelin ohjaajana ja kuljettaa palloaan pelikentällä käyttämällä apunaan flipperin sysääjiä ja mailoja. Parhain pistesaalis pelissä tarkoittaa kuntalaisen osallistumisen ideaalin toteutumista, julkista poliittista kansalaisuutta. Julkinen poliittinen kansalaisuus manifestoituu, kun kuntalainen osallistuu aktiivisesti uusien ratkaisujen etsimiseen ja tulee esiin ehdotustensa kanssa. Ideaalissa kunnan asiat niveltyvät kuntalaisen arkeen ja kunta tulee kuntalaista vastaan. Julkinen poliittinen kansalaisuus on siis vastavuoroista.
Kuntalainen oppii ja harjaantuu pelissä, jos häneltä löytyy intoa, halua ja taitoa pelata. Sysääjät sinkoavat kuntalaisen pallon aina uuteen suuntaan. Sysääjiä ovat muun muassa tärkeät ihmissuhteet, yllätykselliset tilanteet sekä erilaiset vuorovaikutuskokemukset. Näihin kuntalainen ei aina voi vaikuttaa. Kuntalainen käyttää pelissä mailojaan, joiden avulla hän saa pallonsa kulkemaan haluttua reittiä. Flipperi- teorian mukaan kuntalainen liikkuu oman elämänsä pelikentällä, jossa kunta ja siihen liittyvät asiat muodostavat vain pienen osan. Elämänkentän tapahtumat kokonaisuudessaan vaikuttavat kuntalaisen osallistumiseen. Kaikki tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa ja niitä ei voida ongelmitta myöskään irrottaa toisistaan.
Tutkimus paljastaa, että kuntalainen käsittää osallistumisen hyvin laajasti. Osallistumista ei ole siis vain edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian tällä hetkellä käytössä olevat keinot. Kuntalainen kokee osallistuvansa täydentämällä yhteiskunnan aukkoja, harrastamalla intohimoisesti ja olemalla harrastuksensa myötä myös päättämässä asioista sekä toimimalla lukuisissa järjestöissä ja yhdistyksissä.
Voiko kuntalainen siis saavuttaa koskaan täysin julkista poliittista kansalaisuutta, vaikka ponnistelisi kuinka? Ilman kunnan vuorovaikutusta, lähelle tuloa ja kuntalaisen elämänpiiriin astumista ideaali ei voi toteutua. Tutkimus haastaa kunnan jonkinlaiseen metamorfoosiin, olemukselliseen muutokseen, jossa organisaatiorakenteiden takaa paljastuu ihminen, jota kuntalainen kykenee, uskaltaa ja haluaa lähestyä.