Kolmannen asteen hybridi : vieraan aineksen käsittely kaunokirjallisessa kääntämisessä
Ollikainen, Anna-Leena (2017)
2017
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703291374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703291374
Kuvaus
English summary: Close encounters of the hybrid kind – Foreign elements in the translation of fiction
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee vierasperäisen materiaalin käsittelyä ja kääntäjän suomentamisen tapaa kaunokirjallisissa suomennoksissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään kahta englanninkielistä romaania sekä niiden suomennoksia. Tutkielman tarkoitus on tarkastella seuraavia tutkimuskysymyksiä: 1. Onko erilaisesta lähtökulttuurista ammentavia kaunokirjallisia tekstejä ja niissä esiintyvää vierasta ainesta kohdeltu eri tavalla eri suomennosprosesseissa jostakin syystä?, 2. Miten erilainen käsittely ilmenee suomennoksissa? ja 3. Onko teoksissa havaittavissa kääntäjälle ominaista suomentamisen tapaa eli kääntäjän sormenjälkeä? Aloitan tarkastelun taustoittamalla aihetta kaunokirjallisen kääntämisen teorialla. Teoriapohjani koostuu sujuvuuden, kotouttamisen, vieraannuttamisen, toiseuden, postkoloniaalisen käännösteorian ja hybridin käsitteistä sekä niiden ympärille rakentuneesta teoriasta. Edellä mainitut käsitteet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.
Tutkimuksessa käsitellään kahta englanninkielistä kaunokirjallista teosta ja niistä löytyviä igbonkielisiä ja espanjankielisiä vierasperäisiä elementtejä sekä niiden käännöksiä. Aineistona käytetään Chimamanda Ngozi Adichien romaania Half of a Yellow Sun (2006) ja Emma Donoghuen romaania Room (2010) sekä niiden käännöksiä Puolikas keltaista aurinkoa (suom. Sari Karhulahti 2009) ja Huone (suom. Sari Karhulahti 2012). Alkutekstejä ja käännöksiä analysoidaan deskriptiivisesti ja kvalitatiivisesti vieraannuttamisen ja kotouttamisen näkökulmasta sekä manipulaatioteoriaan ja postkoloniaaliseen kääntämisen teoriaan nojaten. Analyysin apuna käytetään käännössuomen käsitettä ja erilaisten käännösstrategioiden kategorisointia, joka perustuu Anne-Marie Lindforsin väitöskirjaan West African Novels in Finnish Translation: Strategies for Africanised English (2015) ja on johdettu postkoloniaalisten afrikkalaisten kirjailijoiden keinoista afrikanisoida tekstiään. Afrikanisointi on kirjailijan tapa tuoda siirtomaavallan vaikutuksia esiin ja tehdä dekolonisaatiotyötä, eli yrittää purkaa kolonisaation aiheuttamia negatiivisia seurauksia kulttuurissaan.
Tutkimus osoittaa, että käsittelyssä on eroja tässä rajatussa materiaalissa, joskaan kääntäjän tunnistettavaa sormenjälkeä ei pystytty määrittämään. Karhulahti tuntui kuitenkin noudattavan yleisiä vallalla olevia kääntämisen konventioita. Materiaali on niin suppea, ettei tutkimuksen tuloksia voi pitää yleispätevinä, vaan aihe vaatisi lisätutkimusta.
Tutkimuksessa käsitellään kahta englanninkielistä kaunokirjallista teosta ja niistä löytyviä igbonkielisiä ja espanjankielisiä vierasperäisiä elementtejä sekä niiden käännöksiä. Aineistona käytetään Chimamanda Ngozi Adichien romaania Half of a Yellow Sun (2006) ja Emma Donoghuen romaania Room (2010) sekä niiden käännöksiä Puolikas keltaista aurinkoa (suom. Sari Karhulahti 2009) ja Huone (suom. Sari Karhulahti 2012). Alkutekstejä ja käännöksiä analysoidaan deskriptiivisesti ja kvalitatiivisesti vieraannuttamisen ja kotouttamisen näkökulmasta sekä manipulaatioteoriaan ja postkoloniaaliseen kääntämisen teoriaan nojaten. Analyysin apuna käytetään käännössuomen käsitettä ja erilaisten käännösstrategioiden kategorisointia, joka perustuu Anne-Marie Lindforsin väitöskirjaan West African Novels in Finnish Translation: Strategies for Africanised English (2015) ja on johdettu postkoloniaalisten afrikkalaisten kirjailijoiden keinoista afrikanisoida tekstiään. Afrikanisointi on kirjailijan tapa tuoda siirtomaavallan vaikutuksia esiin ja tehdä dekolonisaatiotyötä, eli yrittää purkaa kolonisaation aiheuttamia negatiivisia seurauksia kulttuurissaan.
Tutkimus osoittaa, että käsittelyssä on eroja tässä rajatussa materiaalissa, joskaan kääntäjän tunnistettavaa sormenjälkeä ei pystytty määrittämään. Karhulahti tuntui kuitenkin noudattavan yleisiä vallalla olevia kääntämisen konventioita. Materiaali on niin suppea, ettei tutkimuksen tuloksia voi pitää yleispätevinä, vaan aihe vaatisi lisätutkimusta.