Suomenkielisten nuorten morfologinen tietoisuus ja sen yhteys luetun ymmärtämiseen

Abstract

Tutkielmassa mitataan suomenkielisten nuorten johdosmorfologisen tietoisuuden kehitystä verbijohdosten ymmärtämisellä ja tuottamisella, vertaillaan verbien johdostyyppien ja semanttisten ryhmien ymmärtämisen ja tuottamisen kehitystä, osoitetaan morfologisen tietoisuuden yhteys luetun ymmärtämiseen suomea äidinkielenään puhuvilla sekä selvitetään sukupuolten välisiä eroja morfologisessa tietoisuudessa ja siinä, missä määrin se on yhteydessä luetun ymmärtämiseen.

Empiirinen aineisto perustuu 335 informantin kyselytutkimukseen antamiin vastauksiin. Informantit olivat peruskoulun viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisia. He vastasivat 90:ään morfologista tietoisuutta mittaavaan ja 12:een luetun ymmärtämistä mittaavaan tehtävään. Empiirisen osuuden tulokset sekä niihin tukeutuvat laskelmat ja analyysit perustuvat kyselyn tehtäviin annettujen 34000 vastauksen ja taustatietolomakkeeseen annetun 3000 vastauksen tarjoamaan aineistoon.

Tulosten mukaan suomenkielisten nuorten morfologinen tietoisuus on sidoksissa kykyyn ymmärtää asiateksti. Mitä paremmin nuori ymmärtää ja tuottaa johdoksia, sitä paremmin hän todennäköisesti ymmärtää lukemansa tekstin ja päinvastoin. Suomenkielisillä nuorilla, joille johdosmorfologiaa ei opeteta, korrelaatio morfologisen tietoisuuden ja luetun ymmärtämisen välillä on heikompi kuin englanninkielisillä, jotka tutustuvat morfologiaan teknistä lukutaitoa oppiessaan. Johdosmorfologian merkitystä suomenkielisillä korostaa se, että suomen verbeistä valtaosa on johdoksia.

Morfologinen tietoisuus kehittyy verbijohdosten ymmärtämisellä mitaten nopeasti alakoulun lopulla. Kehitys jatkuu hitaampana yläkoulussa. Verbijohdosten tuottamisella mitaten kehitys on lähes yhtä nopeaa alakoulun lopulla ja yläkoulussa. Seitsemännestä luokasta alkaen tyttöjen morfologinen tietoisuus on keskimäärin tuntuvasti parempaa kuin poikien.

Eri johdostyyppeihin ja semanttisiin ryhmiin kuuluvien verbien ymmärtäminen ja tuottaminen sekä ymmärtämisen ja tuottamisen kehitys on hyvin erilaista. Erityisen vaikeita kaikkien kolmen ikäluokan nuorille ovat johdokset, joissa yhdellä johtimen ja siten verbin muodolla voi olla eri merkityksiä ja johtimen muodolla tavoitellaan muuta kuin sen prototyyppisintä merkitystä. Vaikeita verbejä ovat esimerkiksi le-loppuiset frekventatiivit, joilla ilmaistaan muutakin kuin toiminnan jatkuvuutta ja toistuvuutta, mutta vaikeita myös kollokaatiorajoitteiset ja siten epäfrekventit automatiiviset muuttumisjohdokset sekä useimmat monella johtimella muodostettavat verbit.

Valtaosan ymmärtämis- ja tuottotehtävissä tekemistään virheistä nuoret tekivät rajatussa verbijoukossa, joten mahdollinen johdosmorfologian opetus olisi mahdollista kohdistaa juuri tutki-muksessa vaikeiksi osoittautuneiden johdostyyppien ja semanttisten ryhmien opettamiseen. Nykyisin johdosmorfologiaa ei peruskoulussa eksplisiittisesti opeteta.