Oppilaitos- ja oppisopimusmuotoinen ammatillinen koulutus opiskelijoiden kokemana

Abstract

Muuttuvan maailman ja työelämän muutokset ovat nostaneet ammatillisen koulutuksen voimakkaiden kehittämistarpeiden keskiöön. Keskeinen koulutusta muuttava tekijä on vuonna 2018 voimaan tuleva toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi, joka yhdessä muiden koulutuspoliittisten toimenpiteiden kanssa pyrkii lisäämään koulutuksen oppija- ja työelämälähtöisyyttä ja joustavuutta, sekä vähentämään nuorisotyöttömyyttä. Keskeistä on luoda mahdollisuuksia yhdistää oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista, sekä uudistaa ja digitalisoida oppimisen ympäristöjä.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden kokemuksia oppilaitos- ja oppisopimusmuotoisten koulutusten oppimisympäristöistä, oppimisen ja osaamisen kehittymisen prosesseista, sekä koulutusten antamista työelämävalmiuksista. Lähtökohtana kahden koulutusmuodon tarkasteluun oli se, että samoista tutkintovaatimuksista huolimatta oppilaitos- ja oppisopimusmuotoinen koulutus eroavat toisistaan toteutustavoiltaan niiden painottaessa eri suhteessa oppimista oppilaitoksessa ja työpaikalla. Kahden koulutusmuodon tarkastelun kautta voitiin siis saada tietoa kummankin koulutusmuodon piirteistä, jota voidaan hyödyntää koulutuksen oppijakohtaisen suunnittelun tukena.

Tutkimus toteutettiin empiirisenä tutkimuksena laadullisin menetelmin haastattelemalla kuutta sekä oppilaitos- että oppisopimusmuotoiseen koulutukseen osallistunutta henkilöä. Haastatteluissa hyödynnetiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmää. Osallistujat olivat eri aikoina ja eri paikkakunnilla ammatilliseen koulutukseen osallistuneita henkilöitä, jotka valittiin harkinnanvaraista ja kriteerit täyttävää otantamenetelmää hyödyntäen. Haastateltavat olivat iältään 22-31 -vuotiaita ja heistä puolet oli naisia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimuksen osallistujat kokivat eri koulutusmuotojen oppimisympäristöjen poikkeavan toisistaan, millä oli vaikutus oppimiseen ja sitä kautta osaamisen kehittymiseen ja työelämävalmiuksiin. Opiskelijat kokivat opiskelun oppilaitosympäristössä pitkästyttävänä ja opetuksen opettajajohtoisena ja teoriapainotteisena. Koulutuksen ongelmana koettiin työelämäyhteyksien vähäisyys ja ohjauksen puute työssäoppimisjaksoilla, mikä ehkäisi teoreettisen tiedon soveltamista käytännössä. Oppilaitosmuotoinen koulutus koettiin väylänä ammatillisten perustaitojen ja formaalin pätevyyden hankkimiseen, mutta työelämässä toimimiseen sen ei koettu antaneen tarpeeksi valmiuksia. Oppisopimuskoulutuksessa sen sijaan työpaikka ensisijaisena oppimisympäristönä koettiin haastavana ympäristönä, jossa etenkin käytännöllistä tietoa opittiin vaativissa työtilanteissa. Lähijaksojen tietopuolisen koulutuksen koettiin tukeneen vaihtelevasti ammatillista kehittymistä, mikä nosti esiin opintojen suunnittelun tärkeyden. Pitkäaikaisen työkokemuksen koettiin edistäneen kokonaisvaltaista alan tuntemusta, kiinnittymistä työyhteisöön ja työllistymistä oppisopimusyritykseen koulutuksen jälkeen. Kummassakin koulutusmuodossa keskeistä oppimiselle oli ohjaus ja opintojen kytkeminen aitoihin työelämätilanteisiin.

Opiskelijoiden omakohtaiset kokemukset antavat näkökulmia koulutuksen ja pedagogiikan suunnitteluun, minkä lisäksi ne täydentävät tieteellisiä näkökulmia ammatillisen koulutuksen toteutusmuodoista. Tulokset nostavat esiin oppijakohtaisen opintojen suunnittelun ja ohjauksen tärkeyden, minkä lisäksi ne antavat tietoa toisiaan tukevien oppimisympäristöjen suunnitteluun ja opiskelijoiden työelämään siirtymisen tukemiseen.