Obesity in the Oldest Old : Associations of body mass index and waist circumference with physical functioning and mortality
Lisko, Inna (2017)
Lisko, Inna
Tampere University Press
2017
Gerontologia - Gerontology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0399-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0399-0
Tiivistelmä
Lihavuus ja alipaino ovat yhteydessä heikkoon toimintakykyyn niin keski-ikäisillä kuin ikääntyneillä, mutta ikääntyneillä lihavuuden yhteys kuolleisuuteen on lievempi. Lihavuuden yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen on tutkittu vain vähän vanhoista vanhimmilla eli yli 85-vuotiailla ja sitä vanhemmilla, jotka ovat länsimaissa nopeimmin kasvava väestöryhmä. Biologiselta kannalta tarkasteltuna lihavuus on yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen, joka puolestaan lisää kuolleisuusriskiä. Lihavuuden, kuolleisuuden ja tulehdustason välisiä yhteyksiä on tutkittu vain vähän ja vanhoista vanhimmilla yhteyksiä ei ole aiemmin selvitetty.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alhaisen ja korkean kehonpainon yhteyttä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla käyttäen mittareina yleistä lihavuutta kuvaavaa painoindeksiä ja keskivartalolihavuutta kuvaavaa vyötärönympärystä. Lisäksi tavoitteena on selvittää painoindeksin, vyötärönympäryksen ja tulehdustason yhteisiä yhteyksiä kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla.
Tutkimuksessa käytetään Tampereella kerättyä Tervaskannot 90+ -tutkimuksen aineistoa. Tutkimuksen poikkileikkausaineisto koostuu vuosina 2000, 2001, 2003 ja 2010 kerätyistä terveystarkastustiedoista. Terveystarkastuksiin kutsuttiin kaikki 90-vuotiaat sekä kotona että laitoksessa asuvat asukkaat (n=1 827). Tutkittavilta (n=209‒569) mitattiin painoindeksi, vyötärönympärys, fyysinen suorituskyky ja päivittäistoiminnoista selviytyminen. Vuonna 2000 tutkittavilta otettiin myös verinäytteet, joista määritettiin neljän tulehdustekijän tasot. Pitkittäisasetelmassa toimintakykyä seurattiin postikyselyillä vuosina 2001, 2003, 2007 ja 2014. Seurannan kohteena oli rajoitteiden ilmaantuminen liikkumisessa ja päivittäistoiminnoissa. Seuranta-ajan mediaani oli 3,6 vuotta (vaihteluväli 0,6‒7,8 vuotta). Kuolleisuusseurantana käytettiin neljän ja kahdeksan vuoden seurantaa.
Naisilla, joilla oli alhainen vyötärönympärys, oli poikkileikkausasetelmassa parempi fyysinen suorituskyky ja vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa verrattuna niihin, joilla oli korkea vyötärönympärys. Alhainen vyötärönympärys naisilla yhdistettynä joko ylipainoon tai vähäiseen tulehdustasoon oli myös yhteydessä matalampaan kuolleisuusriskiin. Kuitenkin kun toimintakykyä seurattiin pitkittäisasetelmassa, alhainen vyötärönympärys naisilla ennusti rajoitteiden ilmaantumista päivittäistoiminnoissa. Lihavuuden näkökulmasta suuri vyötärönympärys tai korkea painoindeksi eivät olleet yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin naisilla tai miehillä. Sen sijaan miehillä, joilla oli alhainen vyötärönympärys tai matala painoindeksi, oli kohonnut kuolleisuusriski tulehdustasosta riippumatta. Alhaisen vyötärönympäryksen ja korkean painoindeksin omaavilla miehillä oli poikkileikkausasetelmassa vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa. Pitkittäisasetelmassa miesten vyötärönympäryksellä tai painoindeksillä ei kuitenkaan ollut merkitystä liikkumisrajoitteiden tai päivittäistoiminto-ongelmien ilmaantumisen kannalta.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla alhainen kehonpaino on suurempi huolenaihe kuolleisuuden kannalta kuin yleinen lihavuus. Keskivartalolihavuus oli kuitenkin yhteydessä niin kuolleisuuteen kuin heikompaan toimintakykyyn etenkin naisilla. Painoindeksi ja vyötärönympärys näyttävät myös olevan informatiivisempia yhdessä kuin erikseen. Vanhojen ihmisten alhaiseen kehonpainoon liittyvät riskit tulisi nykyistä paremmin tunnistaa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Verrattuna nykyisiin käytänteisiin aliravitsemusta ja alhaista proteiininsaantia tulisi seuloa aktiivisemmin ja ravitsemuksellista tukea tulisi tarjota herkemmin. Jatkotutkimuksissa olisi syytä tutkia kehonkoostumuksen ja fyysisen kunnon välisiä yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhenemisprosessin eri vaiheissa ottaen huomioon myös painohistoria ja ravinnonsaanti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alhaisen ja korkean kehonpainon yhteyttä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla käyttäen mittareina yleistä lihavuutta kuvaavaa painoindeksiä ja keskivartalolihavuutta kuvaavaa vyötärönympärystä. Lisäksi tavoitteena on selvittää painoindeksin, vyötärönympäryksen ja tulehdustason yhteisiä yhteyksiä kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla.
Tutkimuksessa käytetään Tampereella kerättyä Tervaskannot 90+ -tutkimuksen aineistoa. Tutkimuksen poikkileikkausaineisto koostuu vuosina 2000, 2001, 2003 ja 2010 kerätyistä terveystarkastustiedoista. Terveystarkastuksiin kutsuttiin kaikki 90-vuotiaat sekä kotona että laitoksessa asuvat asukkaat (n=1 827). Tutkittavilta (n=209‒569) mitattiin painoindeksi, vyötärönympärys, fyysinen suorituskyky ja päivittäistoiminnoista selviytyminen. Vuonna 2000 tutkittavilta otettiin myös verinäytteet, joista määritettiin neljän tulehdustekijän tasot. Pitkittäisasetelmassa toimintakykyä seurattiin postikyselyillä vuosina 2001, 2003, 2007 ja 2014. Seurannan kohteena oli rajoitteiden ilmaantuminen liikkumisessa ja päivittäistoiminnoissa. Seuranta-ajan mediaani oli 3,6 vuotta (vaihteluväli 0,6‒7,8 vuotta). Kuolleisuusseurantana käytettiin neljän ja kahdeksan vuoden seurantaa.
Naisilla, joilla oli alhainen vyötärönympärys, oli poikkileikkausasetelmassa parempi fyysinen suorituskyky ja vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa verrattuna niihin, joilla oli korkea vyötärönympärys. Alhainen vyötärönympärys naisilla yhdistettynä joko ylipainoon tai vähäiseen tulehdustasoon oli myös yhteydessä matalampaan kuolleisuusriskiin. Kuitenkin kun toimintakykyä seurattiin pitkittäisasetelmassa, alhainen vyötärönympärys naisilla ennusti rajoitteiden ilmaantumista päivittäistoiminnoissa. Lihavuuden näkökulmasta suuri vyötärönympärys tai korkea painoindeksi eivät olleet yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin naisilla tai miehillä. Sen sijaan miehillä, joilla oli alhainen vyötärönympärys tai matala painoindeksi, oli kohonnut kuolleisuusriski tulehdustasosta riippumatta. Alhaisen vyötärönympäryksen ja korkean painoindeksin omaavilla miehillä oli poikkileikkausasetelmassa vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa. Pitkittäisasetelmassa miesten vyötärönympäryksellä tai painoindeksillä ei kuitenkaan ollut merkitystä liikkumisrajoitteiden tai päivittäistoiminto-ongelmien ilmaantumisen kannalta.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla alhainen kehonpaino on suurempi huolenaihe kuolleisuuden kannalta kuin yleinen lihavuus. Keskivartalolihavuus oli kuitenkin yhteydessä niin kuolleisuuteen kuin heikompaan toimintakykyyn etenkin naisilla. Painoindeksi ja vyötärönympärys näyttävät myös olevan informatiivisempia yhdessä kuin erikseen. Vanhojen ihmisten alhaiseen kehonpainoon liittyvät riskit tulisi nykyistä paremmin tunnistaa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Verrattuna nykyisiin käytänteisiin aliravitsemusta ja alhaista proteiininsaantia tulisi seuloa aktiivisemmin ja ravitsemuksellista tukea tulisi tarjota herkemmin. Jatkotutkimuksissa olisi syytä tutkia kehonkoostumuksen ja fyysisen kunnon välisiä yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhenemisprosessin eri vaiheissa ottaen huomioon myös painohistoria ja ravinnonsaanti.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]