Obesity in the Oldest Old : Associations of body mass index and waist circumference with physical functioning and mortality

Abstract

Lihavuus ja alipaino ovat yhteydessä heikkoon toimintakykyyn niin keski-ikäisillä kuin ikääntyneillä, mutta ikääntyneillä lihavuuden yhteys kuolleisuuteen on lievempi. Lihavuuden yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen on tutkittu vain vähän vanhoista vanhimmilla eli yli 85-vuotiailla ja sitä vanhemmilla, jotka ovat länsimaissa nopeimmin kasvava väestöryhmä. Biologiselta kannalta tarkasteltuna lihavuus on yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen, joka puolestaan lisää kuolleisuusriskiä. Lihavuuden, kuolleisuuden ja tulehdustason välisiä yhteyksiä on tutkittu vain vähän ja vanhoista vanhimmilla yhteyksiä ei ole aiemmin selvitetty.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alhaisen ja korkean kehonpainon yhteyttä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla käyttäen mittareina yleistä lihavuutta kuvaavaa painoindeksiä ja keskivartalolihavuutta kuvaavaa vyötärönympärystä. Lisäksi tavoitteena on selvittää painoindeksin, vyötärönympäryksen ja tulehdustason yhteisiä yhteyksiä kuolleisuuteen vanhoista vanhimmilla.

Tutkimuksessa käytetään Tampereella kerättyä Tervaskannot 90+ -tutkimuksen aineistoa. Tutkimuksen poikkileikkausaineisto koostuu vuosina 2000, 2001, 2003 ja 2010 kerätyistä terveystarkastustiedoista. Terveystarkastuksiin kutsuttiin kaikki 90-vuotiaat sekä kotona että laitoksessa asuvat asukkaat (n=1 827). Tutkittavilta (n=209‒569) mitattiin painoindeksi, vyötärönympärys, fyysinen suorituskyky ja päivittäistoiminnoista selviytyminen. Vuonna 2000 tutkittavilta otettiin myös verinäytteet, joista määritettiin neljän tulehdustekijän tasot. Pitkittäisasetelmassa toimintakykyä seurattiin postikyselyillä vuosina 2001, 2003, 2007 ja 2014. Seurannan kohteena oli rajoitteiden ilmaantuminen liikkumisessa ja päivittäistoiminnoissa. Seuranta-ajan mediaani oli 3,6 vuotta (vaihteluväli 0,6‒7,8 vuotta). Kuolleisuusseurantana käytettiin neljän ja kahdeksan vuoden seurantaa.

Naisilla, joilla oli alhainen vyötärönympärys, oli poikkileikkausasetelmassa parempi fyysinen suorituskyky ja vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa verrattuna niihin, joilla oli korkea vyötärönympärys. Alhainen vyötärönympärys naisilla yhdistettynä joko ylipainoon tai vähäiseen tulehdustasoon oli myös yhteydessä matalampaan kuolleisuusriskiin. Kuitenkin kun toimintakykyä seurattiin pitkittäisasetelmassa, alhainen vyötärönympärys naisilla ennusti rajoitteiden ilmaantumista päivittäistoiminnoissa. Lihavuuden näkökulmasta suuri vyötärönympärys tai korkea painoindeksi eivät olleet yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin naisilla tai miehillä. Sen sijaan miehillä, joilla oli alhainen vyötärönympärys tai matala painoindeksi, oli kohonnut kuolleisuusriski tulehdustasosta riippumatta. Alhaisen vyötärönympäryksen ja korkean painoindeksin omaavilla miehillä oli poikkileikkausasetelmassa vähemmän ongelmia päivittäistoiminnoissa. Pitkittäisasetelmassa miesten vyötärönympäryksellä tai painoindeksillä ei kuitenkaan ollut merkitystä liikkumisrajoitteiden tai päivittäistoiminto-ongelmien ilmaantumisen kannalta.

Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla alhainen kehonpaino on suurempi huolenaihe kuolleisuuden kannalta kuin yleinen lihavuus. Keskivartalolihavuus oli kuitenkin yhteydessä niin kuolleisuuteen kuin heikompaan toimintakykyyn etenkin naisilla. Painoindeksi ja vyötärönympärys näyttävät myös olevan informatiivisempia yhdessä kuin erikseen. Vanhojen ihmisten alhaiseen kehonpainoon liittyvät riskit tulisi nykyistä paremmin tunnistaa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Verrattuna nykyisiin käytänteisiin aliravitsemusta ja alhaista proteiininsaantia tulisi seuloa aktiivisemmin ja ravitsemuksellista tukea tulisi tarjota herkemmin. Jatkotutkimuksissa olisi syytä tutkia kehonkoostumuksen ja fyysisen kunnon välisiä yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen vanhenemisprosessin eri vaiheissa ottaen huomioon myös painohistoria ja ravinnonsaanti.

Obesity and underweight increase the likelihood of poor physical functioning in both middle and old age, but the association between obesity and mortality has been found to be weaker or non-existent in older adults. However, the associations between obesity and physical functioning, as well as obesity and mortality, have been scarcely studied in the oldest old, i.e., people aged 85 years and older, who are the fastest-growing population group in developed countries. From a biological viewpoint, obesity is associated with low-grade inflammation, which in turn indicates an increased mortality risk. The relationships between body weight, inflammatory status and mortality have also been scantly studied, and related studies on the oldest old are lacking.

The aim of this study was to examine the associations of both low and high body weight with physical functioning and mortality in the oldest old, with body mass index (BMI) indicating general obesity and waist circumference (WC) indicating abdominal obesity. Furthermore, the aim was to investigate the combined associations of BMI and WC, and inflammatory status on mortality in the oldest old.

The study is based on the Vitality 90+ Study, conducted in the city of Tampere, Finland. Cross-sectional data are derived from health examinations collected in the years 2000, 2001, 2003 and 2010. All home-dwelling and institutionalized persons aged 90 years were invited to participate (n=1,827). The participants (n=209‒569 in sub-studies) were measured for BMI, WC, physical performance and activities of daily living (ADL) disability. Additionally, blood was drawn in the year 2000, and concentrations of four inflammatory markers were subsequently analyzed. The longitudinal data for physical functioning are derived from mailed questionnaires gathered in 2001, 2003, 2007, 2010 and 2014. The incidence of mobility and ADL disability was examined, with a median follow-up of 3.6 years (range 0.6–7.8 years). For mortality, four-year and eight-year follow-ups were used.

Women with low WC had higher physical performance and less ADL disability in the cross-sectional setting when compared to those with high WC. Women with low WC also had low mortality risk when the low WC was combined with overweight or low inflammation (low disease burden). However, in the longitudinal setting, low WC in women predicted the development of ADL disability. From the viewpoint of obesity, neither high WC nor high BMI were associated with an increased mortality risk in women or men. Moreover, men with low WC or low BMI had an increased mortality risk regardless of inflammatory status. Men with low WC and high BMI had less ADL disability compared to those with low WC and low BMI in the cross-sectional setting, but neither low nor high WC or BMI predicted incident mobility or ADL disability.

In conclusion, this population-based study suggests that in the oldest old, a low body weight is a greater concern in terms of mortality than general obesity. However, abdominal obesity has adverse consequences in terms of both mortality and physical functioning, especially in women. The results also indicate that WC and BMI are more informative when considered together rather than separately. It should be recognized better in the health care and health services that low weight is an important indicator of declining health in old age. To improve existing practices, malnutrition and low protein intake should be screened more and nutritional care provided when needed. Future studies should explore the associations of body composition and physical fitness on physical functioning and mortality at different stages of the aging process by taking weight history and nutritional intake into account.