Lapsen osallisuuden äänet Sinisessä talossa : kertomuksen intertekstuaalinen luenta
Lehtonen, Tuovi (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703211325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703211325
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on lapsen osallisuus lastensuojelun sijaishuollossa. Tavoitteenani on tuoda näkyväksi lapsen osallisuutta Sinisen talon kirjan kertomuksessa intertekstuaalisen luennan kautta. Lähtökohtanani on ajatus, jonka mukaan yhteiskunta heijastuu sen kulttuurissaan ja lapsen osallisuus muodostuu vuorovaikutuksessa.
Tutkimusaineistonani on Jussi Sutisen (2014) kirjoittama kertomus, Sininen talo, jonka avulla huostaanotetut lapset voivat käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Tutkielman viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Sen mukaisesti sosiaalinen todellisuus nähdään rakentuvan kielellisessä vuorovaikutuksessa. Aineiston analyysimenetelmänä on intertekstuaalisuuteen liittyvä äänen käsite. Äänellä tarkoitan kirjoittajan tekstiin tuomia ja siellä puhuvien hahmojen sanomaa. Tekstin luennassa hyödynnän Mihail Bahtin ajattelua moniäänisyydestä. Lapsen osallisuutta tarkastelen Thomas Niegelin (2002) osallisuuden mallin ulottavuuksien kautta.
Tutkielman tulokset kuvaavat Sinisen talon kertomuksen ääniä ja niistä muodostuvia hahmoja, monipuolisesti osallisuutta sekä äänien välistä hienosyistä vuorovaikutusta. Sinisen talon kertomuksen kuvauksista muodostuu eläin- ja ihmishahmoja. Sinisessä talossa lapsen osallisuus toteutuu kohtaamisessa sekä asenteessa osallisuuteen. Kun tarinan äänet puhuvat lapsen osallisuudesta on vuorovaikutuksessa havaittavissa toimivaa, kitkaa sisältävää sekä ristiriitaista vuorovaikutusta. Tulosten mukaan toimiva vuorovaikutus mahdollistaa lapsen osallisuutta. Vuorovaikutuksen kitka aiheuttaa lapselle puutteellista osallisuutta. Ristiriitainen vuorovaikutus luo velvoittavaa osallisuutta. Tutkielmani mukaan osaton lapsi jää Sinisessä talossa yksin. Epämiellyttävät tilanteet luovat lapselle kertomuksessa osittaista osattomuutta ja osallisuus avaa lapselle erilaisia mahdollisuuksia. Lapsen osallisuuden lisääminen sijaishuollossa edellyttää tutkielmani mukaan huomioin kiinnittämistä arjen vuorovaikutustilanteisiin.
Tutkimusaineistonani on Jussi Sutisen (2014) kirjoittama kertomus, Sininen talo, jonka avulla huostaanotetut lapset voivat käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Tutkielman viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Sen mukaisesti sosiaalinen todellisuus nähdään rakentuvan kielellisessä vuorovaikutuksessa. Aineiston analyysimenetelmänä on intertekstuaalisuuteen liittyvä äänen käsite. Äänellä tarkoitan kirjoittajan tekstiin tuomia ja siellä puhuvien hahmojen sanomaa. Tekstin luennassa hyödynnän Mihail Bahtin ajattelua moniäänisyydestä. Lapsen osallisuutta tarkastelen Thomas Niegelin (2002) osallisuuden mallin ulottavuuksien kautta.
Tutkielman tulokset kuvaavat Sinisen talon kertomuksen ääniä ja niistä muodostuvia hahmoja, monipuolisesti osallisuutta sekä äänien välistä hienosyistä vuorovaikutusta. Sinisen talon kertomuksen kuvauksista muodostuu eläin- ja ihmishahmoja. Sinisessä talossa lapsen osallisuus toteutuu kohtaamisessa sekä asenteessa osallisuuteen. Kun tarinan äänet puhuvat lapsen osallisuudesta on vuorovaikutuksessa havaittavissa toimivaa, kitkaa sisältävää sekä ristiriitaista vuorovaikutusta. Tulosten mukaan toimiva vuorovaikutus mahdollistaa lapsen osallisuutta. Vuorovaikutuksen kitka aiheuttaa lapselle puutteellista osallisuutta. Ristiriitainen vuorovaikutus luo velvoittavaa osallisuutta. Tutkielmani mukaan osaton lapsi jää Sinisessä talossa yksin. Epämiellyttävät tilanteet luovat lapselle kertomuksessa osittaista osattomuutta ja osallisuus avaa lapselle erilaisia mahdollisuuksia. Lapsen osallisuuden lisääminen sijaishuollossa edellyttää tutkielmani mukaan huomioin kiinnittämistä arjen vuorovaikutustilanteisiin.