The Effects of Irradiation, Hyper-, and Hypothermia on Viability and Cytotoxicity of Natural Killer Cells
Hietanen, Tenho (2017)
Hietanen, Tenho
Tampere University Press
2017
Säde- ja kasvainhoito-oppi - Radiology and Oncology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-03-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0360-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0360-0
Tiivistelmä
Luonnolliset tappajasolut (NK solut) ovat osa luonnollista immuniteettia ja erittäin tärkeitä ensilinjan torjunnassa jo olemassa olevia sekä juuri sytyneitä syöpäsoluja vastaa. NK solujen toimintaan vaikuttaa suuri joukko tekijöitä, mukaan lukien sytokiinit, kuten interferon α, β ja γ (IFN α, β ja γ) ja interleukin-2 (IL-2). Useimmat syövän hoidossa käytetyt menetelmät vaikuttavat eri tavoilla NK solujen elossaolon ja kykyyn tappaa syöpäsoluja eli sytotoksisuuteen. Vaikutukset voivat olla aktivoivia taikka estäviä. Tässä koesarjassa tutkittiin säde-, immunologisten ja lämpöhoitojen sekä näiden yhdistelmien vaikutuksia NK soluihin in vitro. Yksi tutkimuksen tarkoituksista oli selvittää mahdollisuuksia estää, minimoida taikka palauttaa sädetyksen ja hypertermian aiheuttamia vaurioita NK soluihin käyttäen IFN α, β ja γ sekä IL-2. K-562 soluja käytettiin kohdesoluina. NK ja K-562 solujen elossaolokykyä ja NK solujen sytotoksisuutta mitattiin eri menetelmillä.
Näiden tutkimusten mukaan NL solujen eristysmenetelmät vaikuttivat saatujen solupopulaatioiden puhtauteen, elossaoloon ja sytotoksisuuteen. Matalat ja keskimääräiset sädeannokset aktivoivat NK solujen sytotoksisuutta. Korkeammat sädeannokset laskivat sitä annoksesta riippuvalla tavalla. Elossaolokyvyn ja sytotoksisuuden toipumista ei havaittu. Erilaiset sädebiologiset mallinnukset heijastivat parhaiten eri osia sädetyksen annos-vaste käyrissä. Lineaaris-neliöllisen mallin mukaan NK solut kuuluvat akuutisti reagoiviin solutyyppeihin, joissa α tyyppi dominoi. Fraktioitu sädetys tuotti vaihtelevia tuloksia elossaolo- ja sytotoksisuustutkimuksissa. IL-2 lisäsi sädetettyjen NK solujen sytotoksisuutta annoksesta riippuvalla tavalla, kun taas itereferonit eivät aiheuttaneet merkittäviä muutoksia. Ne jopa lisäsivät NK solujen sädeherkkyyttä muutamissa tilanteissa.
Lämpötilatutkimuksissa NK solujen sytotoksisuudessa ei havaittu merkittäviä eroja välillä 31°C-41°C. Erittäin dramaattinen sytotoksisuuden lasku todettiin välillä 41C° ja 42° C. Alentunut sytotoksisuus palautui lämpötilasta ja lämmitysajasta riippuvalla tavalla, etupäässä 24 tunnin aikana. IL-2 palautti NK solujen sytotoksisuutta, jopa selvästi yli käsittelemättömien kontrollien IL-2 pitoisuudesta ja inkubaatioajasta riippuen. Tulos oli samanlainen riippumatta siitä, käytettiinkö IL-2 ennen lämpökäsittelyä, sen aika taikka sen jälkeen. Interferoneilla ei tällaista annoksesta taikka antoajankohdasta riippuvaa ominaisuutta havaittu.
Sädetyksen ja hypertermian yhdistelmän vaikutukset NK solujen sytotoksisuuteen olivat samat riippumatta siitä, missä järjestyksessä ne annettiin. IL-2 palautti merkitsevästi sädetyksen ja hypertermian aihettamien sytotoksisuuden vaurioita. Teho oli merkitsevästi parempi, jos IL-2 annettin ennen tätä yhdistelmää.
Kliinisessä sädehoidossa yleisesti käytetty päivittäinen 2 Gy annos ei vähennä NK solujen sytotoksisuutta vaan päinvastoin, lisää sitä. Kirjallisuustietojen mukaan myös vivo kuumeilun tasoinen hypertermia aktivoi NK soluja, samoin kuin IL-2, joka lisää NK solujen sytotoksisuutta in vitro ja in vivo annoksesta riippuvalla tavalla. Täten, teoreettiselta kannalta katsoen, olisi mahdollista hoitaa syöpäpotilaita sädehoidon, paikallisen taikka koko kehon hypertermian ja IL-2 yhdistelmällä. Tällaisista tutkimuksista ei tähän mennessä raportoitu. Kuitenkin, immunologisen systeemin tavaton monimutkaisuus, sytöpäsolujen muuntautumiskyky ja niiden ympäristön vaihtelevuus tekevät vaikeaksi ennustaa kliinisiä tuloksia in vitro saatujen tulosten perusteella.
Näiden tutkimusten mukaan NL solujen eristysmenetelmät vaikuttivat saatujen solupopulaatioiden puhtauteen, elossaoloon ja sytotoksisuuteen. Matalat ja keskimääräiset sädeannokset aktivoivat NK solujen sytotoksisuutta. Korkeammat sädeannokset laskivat sitä annoksesta riippuvalla tavalla. Elossaolokyvyn ja sytotoksisuuden toipumista ei havaittu. Erilaiset sädebiologiset mallinnukset heijastivat parhaiten eri osia sädetyksen annos-vaste käyrissä. Lineaaris-neliöllisen mallin mukaan NK solut kuuluvat akuutisti reagoiviin solutyyppeihin, joissa α tyyppi dominoi. Fraktioitu sädetys tuotti vaihtelevia tuloksia elossaolo- ja sytotoksisuustutkimuksissa. IL-2 lisäsi sädetettyjen NK solujen sytotoksisuutta annoksesta riippuvalla tavalla, kun taas itereferonit eivät aiheuttaneet merkittäviä muutoksia. Ne jopa lisäsivät NK solujen sädeherkkyyttä muutamissa tilanteissa.
Lämpötilatutkimuksissa NK solujen sytotoksisuudessa ei havaittu merkittäviä eroja välillä 31°C-41°C. Erittäin dramaattinen sytotoksisuuden lasku todettiin välillä 41C° ja 42° C. Alentunut sytotoksisuus palautui lämpötilasta ja lämmitysajasta riippuvalla tavalla, etupäässä 24 tunnin aikana. IL-2 palautti NK solujen sytotoksisuutta, jopa selvästi yli käsittelemättömien kontrollien IL-2 pitoisuudesta ja inkubaatioajasta riippuen. Tulos oli samanlainen riippumatta siitä, käytettiinkö IL-2 ennen lämpökäsittelyä, sen aika taikka sen jälkeen. Interferoneilla ei tällaista annoksesta taikka antoajankohdasta riippuvaa ominaisuutta havaittu.
Sädetyksen ja hypertermian yhdistelmän vaikutukset NK solujen sytotoksisuuteen olivat samat riippumatta siitä, missä järjestyksessä ne annettiin. IL-2 palautti merkitsevästi sädetyksen ja hypertermian aihettamien sytotoksisuuden vaurioita. Teho oli merkitsevästi parempi, jos IL-2 annettin ennen tätä yhdistelmää.
Kliinisessä sädehoidossa yleisesti käytetty päivittäinen 2 Gy annos ei vähennä NK solujen sytotoksisuutta vaan päinvastoin, lisää sitä. Kirjallisuustietojen mukaan myös vivo kuumeilun tasoinen hypertermia aktivoi NK soluja, samoin kuin IL-2, joka lisää NK solujen sytotoksisuutta in vitro ja in vivo annoksesta riippuvalla tavalla. Täten, teoreettiselta kannalta katsoen, olisi mahdollista hoitaa syöpäpotilaita sädehoidon, paikallisen taikka koko kehon hypertermian ja IL-2 yhdistelmällä. Tällaisista tutkimuksista ei tähän mennessä raportoitu. Kuitenkin, immunologisen systeemin tavaton monimutkaisuus, sytöpäsolujen muuntautumiskyky ja niiden ympäristön vaihtelevuus tekevät vaikeaksi ennustaa kliinisiä tuloksia in vitro saatujen tulosten perusteella.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]