Oliver Cromwell : Näkökulma uskonnolliseen maailmankuvaan ja uskonnon merkitykseen 1640-50-lukujen Englannissa

Abstract

1600-luvulla eläneiden ajattelun ja toiminnan ymmärtäminen edellyttää uskonnon merkityksen ymmärtämistä. Jumalaa ja uskontoa tarvittiin maailman selittämiseen. Jumala oli kaikkivaltias, alati läsnä, kaiken syy ja seuraus, ja kristityn velvollisuus oli elää Jumalan tahdon mukaan. Erityisesti protestanteilla korostui Raamatun ensisijaisuus uskonasioiden ja arkielämän ylimpänä ohjeena. Raamattu oli Jumalan sanaa ja siten erehtymätön ja kiistaton ylin auktoriteetti. Kirjapainotaidon myötä kansankieliset Raamatut saavuttivat yhä laajemmat kansankerrokset, ja moni opetteli lukemaan voidakseen itse tutkia Jumalan sanaa. Siten kirkko ei enää ollut ainoa Jumalan tahdon tulkitsija. Raamattua käytettiin aktiivisesti ja luontevasti erilaisten ja jopa täysin vastakkaisten ajatusten perustelemiseen. Tähän vaikutti keskeisesti se, että Raamattu ei ollut koherentti monoliitti ja osa sen teksteistä oli suorastaan ristiriidassa keskenään. Kuitenkin, koska Jumala oli ehdottoman täydellinen ja johdonmukainen, ristiriidat selitettiin ihmismielen vajaavaisuudella.

Tutkielmassani tarkastelen Oliver Cromwellin avulla uskonnon merkitystä 1640-50-lukujen Englannissa. Tänä ajanjaksona maassa koettiin sisällissota, kuninkaan mestaus ja monarkian lakkauttaminen sekä tasavallaksi julistaminen. Vuonna 1653 Cromwell, joka edusti uskonnollisesti kalvinistista puritanismia, nousi armeijan tukemana uuden tasavallan lordiprotektoriksi. Kaiken kaikkiaan Cromwellia onkin tutkittu varsin paljon. Kuitenkaan häntä ei ole juurikaan käytetty näkökulmana tutkittavaan aiheeseen.

Tutkin ja analysoin Cromwellin retoriikan sekä muun toiminnan uskonnollisia merkityksiä. Päälähteeni on Thomas Carlylen vuonna 1890 julkaistu editio Cromwellin kirjeistä ja puheista. Lähtökohtani on, että käytetty retoriikka ja muu toiminta ilmentävät uskonnollista maailmankuvaa ja uskonnon merkitystä. Maailmankuvalla, joka on samanaikaisesti yksilöllinen ja jaettu, tiedostettu ja tiedostamaton, tarkoitetaan tässä työssä kokonaisvaltaista mentaalista suodinta tai taipumusta, ajattelun mallia, jolla yksilö hahmottaa ympäröivää maailmaa ja tuottaa siihen merkityksiä. Annettu merkitys puolestaan voi saada aikaan toimintaa. Lopuksi myös uskonnon merkitys muodostuu uskontoon eri tavoin liittyvien merkitysten kokonaisuudesta. Uskonnon vaikutus maailmankuvaan ja ajatteluun ilmenee uskonnollisena identiteettinä ja toiminnan uskonnollisina motiiveina. Tämä näkyy Cromwellin kohdalla esimerkiksi siinä, että hän asetti itsensä Jumalan välikappaleeksi ja perusteli toimiaan Jumalan tahdon toteuttamisella. Hän myös näki, että Jumala tarjosi opportunistisia mahdollisuuksia, joihin tuli tarttua. Se, että hän onnistui, oli merkki Jumalan suosiosta, mikä toimi kaiken oikeuttajana. Samalla se myös lisäsi Cromwellin intoa toimia Jumalan kunnian hyväksi.