Luokanopettajan työhyvinvointi psykologisten perustarpeiden näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin luokanopettajien työhyvinvointia Ryanin ja Decin kehittämän itseohjautuvuusteorian psykologisten perustarpeiden täyttymisen näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostui kymmenen luokanopettajan haastattelusta, jotka kuuluvat laajempaan tutkimushankkeeseen Oppiminen, toimijuus ja hyvinvointi peruskoulussa. Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin fenomenografiaa, jonka tarkoituksena on käsitysten tutkiminen. Fenomenografian mukaisesti tutkimuksessa toteutettiin nelivaiheinen analyysi, jonka pohjana poikkeuksellisesti käytettiin teoriaa.

Tarkoituksena oli selvittää luokanopettajan työn kontekstia ja työssä tapahtuneita muutoksia, mikä auttaa ymmärtämään työn haasteita ja iloja. Ensimmäisessä luvussa tehtiin katsaus opetustyön ja koulukulttuurin murrokseen Suomessa. Teoriaosuudessa määriteltiin yleisesti hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin käsitteitä. Myös opettajiin liittyviä työhyvinvointitutkimuksia esiteltiin. Työhyvinvointiin liittyvistä lukuisista erilaisista käsitteistä valittiin tarkasteltaviksi työn imu, työhön sitoutuminen, työpaikkaan kiinnittyminen ja työtyytyväisyys, jotka ymmärrettiin tässä tutkielmassa luokanopettajien työhyvinvoinnin operationalisoinneiksi.

Tuloksissa käsiteltiin haastateltujen käsityksiä opettajien työstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Haastattelujen perusteella opettajuus näyttäytyi kokonaisvaltaisena ja opettajan työnkuva moninaisena. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet vanhemmuudessa, perheissä ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Sen sijaan lapset eivät ole muuttuneet, mutta lapsia ympäröivät olosuhteet ovat, mikä näkyy kouluissa.

Työhyvinvoinnin kokemisen edellytyksenä pidetään psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus ovat näitä perustarpeita, mutta tässä tutkielmassa myös hyväntekeminen sisällytettiin perustarpeisiin. Yhteenkuuluvuuden tarve käsitettiin niin oppilaiden kuin työtoverien väliseksi. Luokanopettajan työhyvinvointia ja psykologisten perustarpeiden täyttymistä tukeviksi tekijöiksi tulkittiin muun muassa kokemus oikeasta ammatinvalinnasta, onnistumisen kokemukset työssä, oppilaiden aito kohtaaminen ja opettajien hyvä yhteishenki sekä vastapaino työlle. Pakolliset ja ylimääräiset työtehtävät, oppilaiden "huonot" kotitaustat, maahanmuuttajaoppilaat ja opettajien väliset ristiriidat sekä oppilaiden asioiden "kantaminen" kotiin työpäivän jälkeen olivat esimerkkejä työhyvinvointia ja perustarpeiden täyttymistä heikentävistä tekijöistä. Havaittiin myös, että eri tekijät saattoivat vaikuttaa moneen perustarpeeseen samanaikaisesti. Lisäksi yhden perustarpeen täyttyminen voi tukea muiden perustarpeiden täyttymistä.

Hyväntekeminen eli oppilaiden parhaaksi toimiminen oli tämän tutkielman mukaan luokanopettajan työn "punainen lanka", keskeinen sisältö ja merkitys. Sen sijaan opettajan riittämättömyyttä aiheutti usein ristiriita hyväntekemisen ja työskentelyä rajoittavien olosuhteiden välillä. Opettaja haluaisi toimia lasten parhaaksi, mutta se ei ole aina mahdollista ajan, rahan tai tuen puutteen vuoksi. Tutkielman mukaan psykologiset perustarpeet ja työhyvinvoinnin eri operationalisoinnit voivat tuottaa tärkeää tietoa luokanopettajan työhyvinvoinnista.