Luottamus julkiseen terveydenhuoltoon Suomessa

Abstract

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on oleellista, että keskeisiin instituutioihin ja niiden toimintakykyyn luotetaan, sillä luottamuksen puuttuessa arkielämä on epävarmaa. Luottamus kuvaa pohjaa, jonka varassa julkiset organisaatiot toimivat yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän perusta on kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto, eli niin kutsuttu julkinen terveydenhuolto. Sen tavoitteena on pyrkiä edistämään ja ylläpitämään hyvinvointia sekä ennaltaehkäistä sairauksia. Julkinen terveydenhuolto on ajankohtainen tutkimusaihe, sillä se on ollut viime vuosina median huomion kohteena muun muassa sosiaali- ja terveysalan palvelurakenneuudistuksen sekä erilaisten tapausten, kuten niin sanotun valelääkärikohun vuoksi. Terveyspolitiikan tavoite on ollut vähentää eriarvoisuutta, mutta yrityksistä huolimatta erot ovat paikoin jopa lisääntyneet. Terveyserojen on havaittu kasautuvan usein huono-osaisimmille ryhmille ja samalla terveytensä huonoksi kokevat suhtautuvat terveyspalveluihin muita kriittisemmin. Tätä näkökulmaa vasten tarkastelen työssäni, miten yksilön tausta vaikuttaa julkista terveydenhuoltoa koskevaan luottamukseen.

Tässä pro gradu -työssä tutkitaan luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon sekä sitä, onko luottamuksessa havaittavissa muutosta vuosina 2009-2011 sekä 2014. Lisäksi selvitettiin koulutuksen, ammatin, työssäolon, tulojen, sukupuolen ja iän yhteyttä terveydenhuoltoa kohtaan tunnettuun luottamukseen. Terveydenhuollon ohella vastaajien luottamusta suhteutettiin myös kahteen muuhun instituutioon, jotka ovat poliisi ja poliittiset puolueet. Nämä instituutiot valittiin tarkasteluun, sillä poliisi edustaa kyselyn sisältämistä instituutioista vahvimman luottamuksen saanutta ja poliittiset puolueet heikoimman luottamuksen saanutta organisaatiota. Tutkimus on luoteeltaan kvantitatiivinen ja aineistona käytettiin Kelan kansalaiskyselyä vuosilta 2009-2011 ja 2014 (N=4007). Analyysimenetelmistä käytössä olivat ristiintaulukointi, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin, pääkomponenttianalyysi sekä binäärilogistinen regressioanalyysi.

Tulosten mukaan luottamus vaikuttaa hyvin vankalta ja vakaalta, sillä terveydenhuoltoon luotti kaikkiaan 72,1 % vastaajista ja mittausvuosien välillä luottamuksessa ei juuri ollut vaihtelua. Yksilötason tekijöistä korkeamman koulutuksen saaneet vastaajat luottivat julkiseen terveydenhuoltoon eniten. Sukupuolen suhteen tarkasteltuna miehet luottivat naisia enemmän. Samat tekijät olivat yhteydessä myös poliisiin ja poliittisiin puolueisiin kohdistuvaan luottamukseen, joten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon ei ole olennaisilta osin erilaista kuin luottamus muihin instituutioihin. Tutkimustulosten perusteella tarkastellut erot ja mallien selitysosuudet jäivät tutkimuksessa kuitenkin suhteellisen mataliksi. Tämä viittaa siihen, että terveydenhuoltoon - tai muihinkaan tarkasteltuihin instituutioihin luottaminen - ei ole pelkästään yksilön ominaisuuteen tai taustaan liittyvä ilmiö, vaan luottamusta todennäköisesti selittävät vahvemmin jotkin muut mekanismit kuin yksilön ominaisuuksiin liittyvät tekijät tai hänen taustansa. Silti myös yksilön ominaisuuksilla ja taustatekijöillä on oma merkityksensä luottamuksen yhteiskunnallisen rakentumisen kannalta.