Vahvuusperustainen opetus nuorten sosioemotionaalisen kompetenssin tukijana : positiivisen intervention design-tutkimus
Sjöman, Camilla (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703071236
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703071236
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli suunnitella vahvuusperustaiseen opetukseen perustuva positiivinen interventio, joka vaikuttaisi positiivisesti siihen osallistuvien nuorten elämään. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui design-tutkimus, joka sisälsi paitsi positiivisen intervention opetussuunnitelman laatimisen, myös iteratiivisesti eteneviä syklejä, jotka rakentuivat positiivisen intervention kehityssuunnitelmista.
Tutkimuksen ideologinen tausta perustuu positiiviseen psykologiaan sekä sen alahaaraan, positiiviseen kasvatukseen. Opetussuunnitelman pohjana toimi aiempi tutkimus hyvinvoinnin, motivaation ja resilienssin tukemisesta (MacConville & Rae 2012). Positiivisen intervention kenttäkokeilu toteutettiin kahdessa suurpääkaupunkiseudun koulussa, joista molemmista osallistui yksi luokka. Toinen sijoittui ala-asteen kuudennelle ja toinen yläasteen kahdeksannelle luokalle. Positiivisen intervention opetussuunnitelma sisälsi 7-8 oppituntia, jotka järjestettiin oman opettajan tai luokanvalvojan johdolla.
Tutkimuskysymykset koskivat positiivisen intervention pragmaattista soveltuvuutta kullekin kohderyhmälle, sekä nuorten oman osallistumiskokemuksensa perusteella ilmentämiä representaatioita positiivista interventiota kohtaan. Tutkimusaineisto koostui opettajan päiväkirjoista ja nuorten eläytymiskertomuksista, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, jonka jälkeen tuloksia peilattiin soveltavaa teoreettista taustaa vasten. Opettajan päiväkirjoissa esitetyt huomiot tukivat nuorten eläytymiskertomuksissa esiintyneitä huomioita ja nuorten esittämät huomiot tukivat opettajan päiväkirjassa esitettyjä huomioita.
Positiivinen interventio koettiin osin kielellisesti liian haastavaksi ja teoreettiseksi. Tämä korostui kuudesluokkalaisten keskuudessa. Kuudennen luokan keskuudessa esiintyi myös haasteita pysyä annettujen aikarajojen sisällä, ja yksi oppitunti saattoi venyä jopa kolmeksi. Näin ollen tutkimukseen osallistuneista kohderyhmistä opetussuunnitelma soveltui ensisijaisesti kahdeksannen luokan oppilaille. Edellä mainituista haasteista huolimatta positiivinen interventio tuotti tutkimukseen osallistuneille nuorille positiivisia representaatioita 97%:lle vastaajista. Positiivista interventiota pidettiin merkityksellisenä sekä opettajien, että oppilaiden keskuudessa. Nuorten representaatiot osoittivat nuorten suhtautuvan vahvuusperustaiseen opetukseen myönteisesti ja vastauksissa korostui erityisesti vahvuusperustaisen opetuksen vaikutukset voimaantumiseen, sosiaalisen kompetenssin kasvuun ja positiiviseen asennemuutokseen, jotka kaikki liittyvät läheisesti sosioemotionaalisen kompetenssin vahvistumiseen.
Tutkimuksen ideologinen tausta perustuu positiiviseen psykologiaan sekä sen alahaaraan, positiiviseen kasvatukseen. Opetussuunnitelman pohjana toimi aiempi tutkimus hyvinvoinnin, motivaation ja resilienssin tukemisesta (MacConville & Rae 2012). Positiivisen intervention kenttäkokeilu toteutettiin kahdessa suurpääkaupunkiseudun koulussa, joista molemmista osallistui yksi luokka. Toinen sijoittui ala-asteen kuudennelle ja toinen yläasteen kahdeksannelle luokalle. Positiivisen intervention opetussuunnitelma sisälsi 7-8 oppituntia, jotka järjestettiin oman opettajan tai luokanvalvojan johdolla.
Tutkimuskysymykset koskivat positiivisen intervention pragmaattista soveltuvuutta kullekin kohderyhmälle, sekä nuorten oman osallistumiskokemuksensa perusteella ilmentämiä representaatioita positiivista interventiota kohtaan. Tutkimusaineisto koostui opettajan päiväkirjoista ja nuorten eläytymiskertomuksista, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, jonka jälkeen tuloksia peilattiin soveltavaa teoreettista taustaa vasten. Opettajan päiväkirjoissa esitetyt huomiot tukivat nuorten eläytymiskertomuksissa esiintyneitä huomioita ja nuorten esittämät huomiot tukivat opettajan päiväkirjassa esitettyjä huomioita.
Positiivinen interventio koettiin osin kielellisesti liian haastavaksi ja teoreettiseksi. Tämä korostui kuudesluokkalaisten keskuudessa. Kuudennen luokan keskuudessa esiintyi myös haasteita pysyä annettujen aikarajojen sisällä, ja yksi oppitunti saattoi venyä jopa kolmeksi. Näin ollen tutkimukseen osallistuneista kohderyhmistä opetussuunnitelma soveltui ensisijaisesti kahdeksannen luokan oppilaille. Edellä mainituista haasteista huolimatta positiivinen interventio tuotti tutkimukseen osallistuneille nuorille positiivisia representaatioita 97%:lle vastaajista. Positiivista interventiota pidettiin merkityksellisenä sekä opettajien, että oppilaiden keskuudessa. Nuorten representaatiot osoittivat nuorten suhtautuvan vahvuusperustaiseen opetukseen myönteisesti ja vastauksissa korostui erityisesti vahvuusperustaisen opetuksen vaikutukset voimaantumiseen, sosiaalisen kompetenssin kasvuun ja positiiviseen asennemuutokseen, jotka kaikki liittyvät läheisesti sosioemotionaalisen kompetenssin vahvistumiseen.