OPS 2016 : opettajien ja rehtoreiden käsityksiä ja kokemuksia uudesta opetussuunnitelmasta ja siihen valmistautumisesta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää luokanopettajien ja rehtoreiden käsityksiä ja kokemuksia 1.8.2016 voimaan astuneesta perusopetuksen opetussuunnitelmasta ja siihen valmistautumisesta. Tutkimustehtävänä oli kartoittaa tutkittavien näkemyksiä opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksista oppimiseen ja opettamiseen sekä tarkastella kouluissa tapahtuvaa muutoksen valmistelua opettajien ja rehtoreiden näkökulmasta. Keskeisimmät muutokset 22.12.2014 julkaistussa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ovat laaja-alaiset osaamistavoitteet, monialaiset oppimiskokonaisuudet, tieto- ja viestintäteknologian (tvt) yleistyminen, opettajien yhteistyön lisääntyminen, ruotsin kielen ja yhteiskuntaopin opetuksen aikaistuminen, uusi oppilasta aktiivisena toimijana korostava oppimiskäsitys, aiempaa monipuolisempi oppilasarviointi sekä koulujen lisääntynyt vapaus päättää omista opetussisällöistään.

Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografista tutkimussuuntausta, jonka tarkoitus on tutkia ihmisten käsityksiä ja kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin opetussuunnitelmaan, opettajuuteen ja peruskoulun johtamiseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden lisäksi opetussuunnitelmauudistusta Opettaja-lehdessä käsitteleviä juttuja. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksalla teemahaastattelulla (kuusi pirkanmaalaista luokanopettajaa ja kaksi rehtoria) keväällä 2016. Analysoin aineiston aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Muodostin tuloksista kolme pääluokkaa: laaja-alaistuva opettajuus, yhteistyön uudet muodot ja rehtorit suunnannäyttäjinä.

Tutkittavat suhtautuivat opetussuunnitelmauudistukseen pääosin myönteisesti. Erityisesti monialaisten oppimiskokonaisuuksien, tieto- ja viestintäteknologian, yhteiskuntaopin ja opettajien välisen yhteistyön uskottiin vievän koulua oikeaan suuntaan. Suurinta huolta aiheuttivat resurssien puute: opettajat kokivat käytössä olevan tieto- ja viestintäteknologiavälineistön riittämättömäksi ja kaipasivat enemmän täydennyskoulutusta.

Tutkittavat kokivat uudenlaisessa opettajuudessa korostuvan sisällöllinen laaja-alaisuus, oppilaiden osallistaminen, digitalisaatio sekä menetelmien vapaus. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien myötä opettajan on nähtävä oppiaineiden yhteys oikean elämän ilmiöihin ja irrottauduttava perinteisestä oppiainejaottelusta. Oppilaan korostuva rooli aktiivisena toimijana ja aiempaa monipuolisempi arviointi koettiin kunniakkaana mutta haastavana pyrkimyksenä.

Haastateltavat kannattivat yksimielisesti opettajien välisen yhteistyön lisäämistä ja näkivät sen potentiaalisena voimavarana. Myös yhteistyön vanhempien ja koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa uskottiin lisääntyvän. Käytännössä yhteistyön voivat kuitenkin estää vanhojen koulurakennuksien tilarajoitteet, aikatauluongelmat tai opettajien huono sitoutuminen.

Uuteen opetussuunnitelmaan on valmistauduttu kouluissa aktiivisesti. Opettajat ovat osallistuneet paikallisen opetussuunnitelmaan tekemiseen ja kokeneet opetussuunnitelmatyön pääosin onnistuneeksi. Rehtoreiden vastuulliseen rooliin oltiin tyytyväisiä. Rehtorit kokivat johtamisen vaatineen paljolti yhteistyötä, koordinointia ja delegointia, missä on korostunut strateginen mutta myös instruktionaalinen ja koulukulttuurin johtaminen.

Tutkimuksen perusteella opettajat kokevat opettamisen olevan merkittävän muutoksen edessä. Toisaalta tutkimus toi esille, että muutosten jalkauttaminen ei ole välttämättä niin yksioikoista kuin mediaa seuraamalla voi kuvitella. Tutkimus antaakin aihetta kysyä, kuinka suurella vakavuudella näin suuri koulukulttuurin muutos ollaan kohtaamassa.