"Kaikille hyväks, mutta jollekin erityisesti" : yleinen tuki esiopetuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esiopetuksessa työskentelevät lastentarhanopettajat tukevat lasten oppimista yleisen tuen portaalla. Lähtökohtana oli kartoittaa lastentarhanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä yleisen tuen antamisesta. Yleinen tuki on oppimisen tukemisessa esi- ja perusopetuksessa käytetyn kolmiportaisen tukimallin alin porras. Yleisen tuen tulee olla varhaista, ennaltaehkäisevää tukea, jonka avulla voidaan oppimisvaikeuksiin puuttua varhain ja estää ongelmien kasaantuminen. Paras aika oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn on esiopetusvuosi.

Kolmiportainen tukimalli on otettu käyttöön vuonna 2011 ja sitä on tutkittu varsin vähän. Yleisen tuen toteutumisesta esiopetuksessa on tärkeä saada lisätietoa, jotta tuen antamista voidaan kehittää ja, jotta yleisen tuen merkitykseen oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota. Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli viisi esiopetusryhmässä toimivaa lastentarhanopettajaa. Haastattelut litteroitiin sanasta sanaan ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen.

Tutkimuksen tuloksista tulee ilmi kaksi eri tapaa tulkita yleistä tukea. Tuki tulkitaan joko yhteisölliseksi tai yksilölliseksi tueksi. Tuen yhteisöllisen tulkinnan mukaan kaikki ryhmän lapset ovat yleisen tuen saajina. Yksilöllinen tulkinta lähestyy tuen antamista tukea tarvitsevien yksilöiden näkökulmasta. Tulkintaeroista huolimatta yleinen tuki näyttää toteutuvan yhteisöllisesti luonnollisena osana esiopetusarkea. Tuen aloittaminen ja päättäminen tapahtuvat joustavasti. Tuen toteuttamisesta päävastuussa on ryhmän lastentarhanopettaja. Yleisen tuen antaminen on yhteistyötä, johon osallistuu koko kasvatusyhteisö sekä vanhemmat ja mahdolliset ulkopuoliset asiantuntijat. Yksilöllisyys ja suunnitelmallisuus ovat tärkeitä periaatteita yleisen tuen antamisen prosessissa. Tuen muodoista eniten käytössä ovat erilaiset yksilöllisiin tuen tarpeisiin mukautetut opetus- ja toimintatavat. Toiseksi eniten tuki toteutuu yhteistyön muodossa kodin sekä lähiympäristön kanssa ja vähiten oppimisympäristöön tehtyjen muutosten myötä. Yleisen tuen antamista edistää arjessa parhaiten riittävät resurssit, suunnitelmallisuus ja moniammatillinen yhteistyö. Yleisen tuen antamista haastaa eniten liian vähäiset resurssit sekä suureen ja heterogeeniseen lapsiryhmään liittyvät tekijät. Esille nousseet kehittämisehdotukset liittyivät vahvimmin lisäresurssien saamiseen, kuten henkilökunnan ja suunnitteluajan lisäämiseen.

Tutkimustulokset antavat tietoa yleisen tuen toteuttamisesta esiopetuksessa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että erilaiset yleisen tuen muodot ovat käytössä esiopetuksessa varhaisena oppimisen tukena. Tuki perustuu lapsen yksilöllisiin tuen tarpeisiin ja tuen aloittamisen kynnys on matala. Tuen yhteisöllistä luonnetta tulisi korostaa. Jokaisen oppijan tuen tarpeet oppimisessa tulisi huomioida vielä nykyistä paremmin esiopetusarjessa. Oppimisympäristön muokkaamiseen, suunnitelmallisuuteen sekä tasapuolisesti jakautuneisiin resursseihin tulee myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.