Hyötyvätkö alle kouluikäiset lapset lukukäsitteen kuntoutuksesta?
Kantelinen, Sari (2016)
2016
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-08-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702241206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702241206
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa seurattiin esikouluiästä ensimmäisen luokan loppuun neljää lasta, jotka olivat jääneet ikätovereistaan jälkeen lukukäsitteen kehittymisessä. Tarkoituksena oli selvittää, hyötyivätkö he esikouluiässä 24 kertaa kestäneestä säännöllisestä neuropsykologisesta kuntoutuksesta, jossa vahvistettiin lukukäsitettä. Lukukäsitteellä tässä tutkimuksessa tarkoitettiin matemaattisten suhdetaito-jen, lukujonotaitojen ja numerosymbolien hallintaa. Erityisesti tutkittiin, näkyikö positiivinen muutos lukukäsitetaidoissa ja koulussa matematiikka-oppiaineessa selviytymisessä vielä vuosi sen jälkeen, kun neuropsykologinen kuntoutus oli lopetettu. Tutkimuksessa mukana olleiden lasten suoriutumista lukukäsitetestissä ja muissa matemaattista taitoa mittaavissa testeissä verrattiin testien normiarvoihin.
Tutkimus oli neljän lapsen tapaustutkimus. Lapset olivat erikoissairaanhoidon seurannassa ja jokaiselle lapselle tehtiin 4-5-vuotiaana neuropsykologinen tutkimus, jossa tuli esille selvää viivettä lukukäsitteen kehittymisessä. Jokainen lapsi sai esikouluiässä noin vuoden kestävän 24 kerran neuropsykologisen parikuntoutusjakson lukukäsitetaitoihin. Kuntoutuksen tavoitteista ja harjoitteista lähetettiin jokaisen kuntoutustunnin jälkeen kotiin ja päiväkotiin yhteenveto, joten myös lapsen lähiympäristö kykeni osallistumaan harjoitteluun tiiviisti. Kuntoutuksen jälkeen tehtiin välittömästi lapsille uusi neuropsykologinen tutkimus, ja erityisen tarkastelun kohteena oli lukukäsitetaitojen kehitys. Tutkimuksessa mukana olleille lapsille tehtiin ensimmäisen koululuokan kevätlukukauden lopussa matematiikan taitojen seurantatutkimus, jossa kartoitettiin lasten edistymistä lukukäsitetaidoissa ja koulumatematiikassa. Kaikki neljä lasta olivat viimeisessä matematiikan taitojen kartoituksessa käyneet ensimmäisen vuosiluokan.
Kolmella lapsella lukukäsitetaidot olivat merkittävästi kohentuneet kuntoutuksen jälkeen. Matematiikka oppiaineena sujui luokkaodotusten mukaan näillä kolmella lapsella niiden aihealueiden osalta, jotka liittyivät lukukäsitteen kuntoutukseen. Soveltavat matematiikan tehtävät olivat kahdelle lapselle edelleen vaikeita ja ainoastaan yksi lapsi ylsi luokkatasoisiin tuloksiin soveltavien tehtävien osalta. Yhdellä lapsella taidot olivat ikätasoon nähden pysyneet yhtä heikkoina kuin ennen kuntoutusta. Lapsi, jolla taidot eivät kehittyneet, oli kuntoutustilanteessa hyvin tarkkaamaton ja hänellä oli tarkkaavuushäiriödiagnoosi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksessa mukana olleet lapset hyötyivät yhtä lukuun ottamatta kuntoutuksesta välittömästi kuntoutuksen jälkeen ja näillä kolmella lapsella kuntoutuksen myönteinen vaikutus jatkui koko ensimmäisen kouluvuoden nimenomaan lukukäsitteen alueella. Tässä tutkimuksessa ei ollut verrokkiryhmää, mutta tutkimuksessa mukana olleiden lasten tuloksia verrattiin matemaattisten testien normiarvoihin. Normiarvojen mukaan kolme lasta sai selvästi ikätovereitaan kiinni matemaattisissa taidoissa. Tutkimus toi esille sen, että matematiikan lukukäsitetaitoja kannattaa kuntouttaa jo alle kouluikäisillä lapsilla. Kuntoutus kohentaa matematiikan lukukäsitetaitoja ja auttaa ainakin osaa lapsista koulumatematiikassa selviytymisessä.
Tutkimus oli neljän lapsen tapaustutkimus. Lapset olivat erikoissairaanhoidon seurannassa ja jokaiselle lapselle tehtiin 4-5-vuotiaana neuropsykologinen tutkimus, jossa tuli esille selvää viivettä lukukäsitteen kehittymisessä. Jokainen lapsi sai esikouluiässä noin vuoden kestävän 24 kerran neuropsykologisen parikuntoutusjakson lukukäsitetaitoihin. Kuntoutuksen tavoitteista ja harjoitteista lähetettiin jokaisen kuntoutustunnin jälkeen kotiin ja päiväkotiin yhteenveto, joten myös lapsen lähiympäristö kykeni osallistumaan harjoitteluun tiiviisti. Kuntoutuksen jälkeen tehtiin välittömästi lapsille uusi neuropsykologinen tutkimus, ja erityisen tarkastelun kohteena oli lukukäsitetaitojen kehitys. Tutkimuksessa mukana olleille lapsille tehtiin ensimmäisen koululuokan kevätlukukauden lopussa matematiikan taitojen seurantatutkimus, jossa kartoitettiin lasten edistymistä lukukäsitetaidoissa ja koulumatematiikassa. Kaikki neljä lasta olivat viimeisessä matematiikan taitojen kartoituksessa käyneet ensimmäisen vuosiluokan.
Kolmella lapsella lukukäsitetaidot olivat merkittävästi kohentuneet kuntoutuksen jälkeen. Matematiikka oppiaineena sujui luokkaodotusten mukaan näillä kolmella lapsella niiden aihealueiden osalta, jotka liittyivät lukukäsitteen kuntoutukseen. Soveltavat matematiikan tehtävät olivat kahdelle lapselle edelleen vaikeita ja ainoastaan yksi lapsi ylsi luokkatasoisiin tuloksiin soveltavien tehtävien osalta. Yhdellä lapsella taidot olivat ikätasoon nähden pysyneet yhtä heikkoina kuin ennen kuntoutusta. Lapsi, jolla taidot eivät kehittyneet, oli kuntoutustilanteessa hyvin tarkkaamaton ja hänellä oli tarkkaavuushäiriödiagnoosi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksessa mukana olleet lapset hyötyivät yhtä lukuun ottamatta kuntoutuksesta välittömästi kuntoutuksen jälkeen ja näillä kolmella lapsella kuntoutuksen myönteinen vaikutus jatkui koko ensimmäisen kouluvuoden nimenomaan lukukäsitteen alueella. Tässä tutkimuksessa ei ollut verrokkiryhmää, mutta tutkimuksessa mukana olleiden lasten tuloksia verrattiin matemaattisten testien normiarvoihin. Normiarvojen mukaan kolme lasta sai selvästi ikätovereitaan kiinni matemaattisissa taidoissa. Tutkimus toi esille sen, että matematiikan lukukäsitetaitoja kannattaa kuntouttaa jo alle kouluikäisillä lapsilla. Kuntoutus kohentaa matematiikan lukukäsitetaitoja ja auttaa ainakin osaa lapsista koulumatematiikassa selviytymisessä.