Kartoitus vulvodynian taustatekijöistä ja hoidosta sairauskertomustietojen perusteella
Tuomaala, Heidi (2017)
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702231200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702231200
Tiivistelmä
JOHDANTO: Vulvodynia on ulkosynnyttimien kiputila, jonka esiintyvyys on noin 10 % naisväestössä. Taudin etiologia on epäselvä. Hoitokäytännöt perustuvat pitkälti kliinisessä työssä havaittuihin kokemuksiin.
TAVOITTEET: Tavoitteena oli kuvata tyypillinen vulvodyniapotilas taustatekijöiden ja taudinkulun osalta sekä selvittää eri hoitomuotojen yleisyys ja hoidoista koettu vaste.
AINEISTO JA MENETELMÄT: Kyseessä oli sairauskertomuksiin perustuva retrospektiivinen kohorttitutkimus, jonka 133 potilasta olivat olleet vulvodynian vuoksi hoidossa Tays:n gynekologian poliklinikalla 2003-2013 välisenä aikana.
TULOKSET: Vulvodyniaoireet alkoivat 21,4 vuoden mediaani-iässä. Yhdyntäkipu oli merkittävin oire lääkäriin hakeuduttaessa. Vulvodyniadiagnoosi asetettiin keskimäärin 1,5 vuotta (mediaani) oireiden alusta (vaihteluväli 0,0 - 17,0 vuotta). Kolmasosalla (30,1 %) potilaista oli psykiatrista sairastavuutta. Valtaosa potilaista (78,2 %) kärsi paikallisesta vulvodyniasta eli vestibulodyniasta. Nämä potilaat olivat nuorempia kuin essentiaalisesta eli yleistyneestä vulvodyniasta kärsivät (p<0,005). Yleisimmät hoitokeinot olivat puudutegeeli, fysioterapia, seksuaalineuvonta sekä gabapentiinivoide. 74,4 % potilaista koki hyötyneensä hoidoista merkittävästi tai jonkin verran. Vain vulvodynian tyyppi vaikutti merkitsevästi hoitovasteeseen, ja vestibulodyniapotilaat saivat hyvän hoitovasteen muita useammin (63,3 % vs. 32,0 %, p=0,005). Ikä, diagnoosiviive tai psykiatrinen sairastavuus ei assosioitunut vulvodynian hoitovasteeseen.
POHDINTA: Vulvodynia on varsin yleinen, mutta valitettavan huonosti tunnettu sairaus. Lisää tutkimusta tarvitaan etiologian ja tehokkaampien hoitojen tunnistamiseksi.
TAVOITTEET: Tavoitteena oli kuvata tyypillinen vulvodyniapotilas taustatekijöiden ja taudinkulun osalta sekä selvittää eri hoitomuotojen yleisyys ja hoidoista koettu vaste.
AINEISTO JA MENETELMÄT: Kyseessä oli sairauskertomuksiin perustuva retrospektiivinen kohorttitutkimus, jonka 133 potilasta olivat olleet vulvodynian vuoksi hoidossa Tays:n gynekologian poliklinikalla 2003-2013 välisenä aikana.
TULOKSET: Vulvodyniaoireet alkoivat 21,4 vuoden mediaani-iässä. Yhdyntäkipu oli merkittävin oire lääkäriin hakeuduttaessa. Vulvodyniadiagnoosi asetettiin keskimäärin 1,5 vuotta (mediaani) oireiden alusta (vaihteluväli 0,0 - 17,0 vuotta). Kolmasosalla (30,1 %) potilaista oli psykiatrista sairastavuutta. Valtaosa potilaista (78,2 %) kärsi paikallisesta vulvodyniasta eli vestibulodyniasta. Nämä potilaat olivat nuorempia kuin essentiaalisesta eli yleistyneestä vulvodyniasta kärsivät (p<0,005). Yleisimmät hoitokeinot olivat puudutegeeli, fysioterapia, seksuaalineuvonta sekä gabapentiinivoide. 74,4 % potilaista koki hyötyneensä hoidoista merkittävästi tai jonkin verran. Vain vulvodynian tyyppi vaikutti merkitsevästi hoitovasteeseen, ja vestibulodyniapotilaat saivat hyvän hoitovasteen muita useammin (63,3 % vs. 32,0 %, p=0,005). Ikä, diagnoosiviive tai psykiatrinen sairastavuus ei assosioitunut vulvodynian hoitovasteeseen.
POHDINTA: Vulvodynia on varsin yleinen, mutta valitettavan huonosti tunnettu sairaus. Lisää tutkimusta tarvitaan etiologian ja tehokkaampien hoitojen tunnistamiseksi.