Ilmiö nimeltä ilmiöpohjainen oppiminen : opettajien käsityksiä ilmiöpohjaisesta oppimisesta
Leppiniemi, Hanna (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702221199
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702221199
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien ajatuksia siitä, mitä ilmiöpohjainen oppiminen on, sekä eritellä ilmiöpohjaisen oppimisen mahdollisuuksia tukea 2000-luvun taitoihin kasvamista. Vahvana viitekehyksenä tutkimukselle oli syksyllä 2016 voimaan tullut opetussuunnitelma.
Tutkimuksesta selvisi, että vaikka opettajat kokevat olevansa epävarmoja siitä, mitä ilmiöpohjainen oppiminen on, liittivät he siihen kuitenkin samankaltaisia piirteitä. Ilmiöpohjainen oppiminen tutkii opettajien käsitysten mukaan oppilasta kiinnostavaa aihetta monesta näkökulmasta oppiainerajat ylittäen. Onnistuessaan ilmiöpohjainen oppiminen mahdollistaa sekä syvällisen tiedon omaksumisen tutkimuksen kohteesta, että monien 2000-luvun taitoina pidettyjen työskentely- ja ajattelutaitojen kehittymisen. Opettajien kokemus oli, että oppimisen onnistumista tukee sekä opettajien että oppilaiden tietoisuus siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitkä ovat prosessin tavoitteet. Ilmiöpohjainen oppiminen vaatii sekä oppilaita että opettajia omaksumaan uudenlaisen roolin, mikä saattaa aiheuttaa haasteita ennen toimintatapojen vakiintumista. Uudet roolit tukevat myös oppilaan kasvamista 2000-luvun taitoihin.
Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja tärkeimpänä aineistona oli kahdeksan Opetushallituksen pilottikokeilun ilmiöpohjaisen viikon toteutukseen osallistuneen opettajan haastattelut. Lisäksi aineistoa kerättiin havainnoimalla syksyllä 2015 sekä alkutalvella 2016. Tutkimuksessa on fenomenografisia piirteitä, mutta aineiston analyysitapana oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta selvisi, että vaikka opettajat kokevat olevansa epävarmoja siitä, mitä ilmiöpohjainen oppiminen on, liittivät he siihen kuitenkin samankaltaisia piirteitä. Ilmiöpohjainen oppiminen tutkii opettajien käsitysten mukaan oppilasta kiinnostavaa aihetta monesta näkökulmasta oppiainerajat ylittäen. Onnistuessaan ilmiöpohjainen oppiminen mahdollistaa sekä syvällisen tiedon omaksumisen tutkimuksen kohteesta, että monien 2000-luvun taitoina pidettyjen työskentely- ja ajattelutaitojen kehittymisen. Opettajien kokemus oli, että oppimisen onnistumista tukee sekä opettajien että oppilaiden tietoisuus siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitkä ovat prosessin tavoitteet. Ilmiöpohjainen oppiminen vaatii sekä oppilaita että opettajia omaksumaan uudenlaisen roolin, mikä saattaa aiheuttaa haasteita ennen toimintatapojen vakiintumista. Uudet roolit tukevat myös oppilaan kasvamista 2000-luvun taitoihin.
Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja tärkeimpänä aineistona oli kahdeksan Opetushallituksen pilottikokeilun ilmiöpohjaisen viikon toteutukseen osallistuneen opettajan haastattelut. Lisäksi aineistoa kerättiin havainnoimalla syksyllä 2015 sekä alkutalvella 2016. Tutkimuksessa on fenomenografisia piirteitä, mutta aineiston analyysitapana oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.