Dialogiset prosessit Tom Stoppardin Aito ja oikea -näytelmässä ja sen näyttämötulkinnassa
Suvanto, Jussi (2017)
2017
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702161170
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702161170
Tiivistelmä
Pro gradu -työni käsittelee näytelmätekstin ja näyttämötulkinnan suhdetta. Tutkin mitä tapahtuu kun kirjoitettu teksti muuttuu fyysiseksi esitykseksi, millainen prosessi tämä tapahtuma on ja mitkä kaikki tekijät vaikuttavat tulkinnan syntyyn. Tutkimuskohteeni ovat Tom Stoppardin näytelmä Aito ja oikea ja siitä vuonna 2004 Tampereen Ylioppilasteatterissa ohjaamani esitys.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Hans-Georg Gadamerin filosofinen hermeneutiikka. Tarkastelen tulkintaa dialogisena prosessina tekstin ja tulkitsijoiden välillä, sekä tulkitsijoiden kesken. Tulkinta noudattelee kysymyksen ja vastauksen rakennetta, jossa tulkitsija esittää tekstille kysymyksiä, joiden vastaukset johtavat uusiin kysymyksiin ja samalla suurempaan ymmärrykseen. Tulkintaprosessissa tapahtuu horisonttien sulautuminen, jossa useista näkökulmista syntyy uusi, entistä laajempi näkemys.
Tutkimus jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen kuinka hermeneuttiset periaatteet ilmenevät Stoppardin näytelmän rakenteessa ja teemoissa. Jälkimmäisessä osassa tutkin, kuinka Tampereen Ylioppilasteatterin tulkinta syntyi ja millaiset prosessit vaikuttivat lopullisen esityksen muotoutumiseen. Käytän materiaalina työryhmän jäsenten päiväkirjoja ja analyyseja.
Yksittäisen esimerkkitapauksen kautta hahmottuu, kuinka tekstin näyttämötulkinta on jatkuvaa vuorovaikutusta, jossa jokaisen tulkitsijan luova työ elää suhteessa suurempaan kokonaisuuteen ja niin omaan kuin tekstinkin historialliseen tilanteeseen. Tutkimus valottaa myös kuinka filosofisen hermeneutiikan avulla taiteellisen ilmaisun erityisluonne voidaan sovittaa tieteellisesti pätevään tutkimukseen. Näin teatteriesityksen ja näytelmäkirjallisuuden tutkimukselle avautuu polkuja esim. esitystraditioiden, teatteriesityksen olemuksen tai teatterin kielen analyysiin.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Hans-Georg Gadamerin filosofinen hermeneutiikka. Tarkastelen tulkintaa dialogisena prosessina tekstin ja tulkitsijoiden välillä, sekä tulkitsijoiden kesken. Tulkinta noudattelee kysymyksen ja vastauksen rakennetta, jossa tulkitsija esittää tekstille kysymyksiä, joiden vastaukset johtavat uusiin kysymyksiin ja samalla suurempaan ymmärrykseen. Tulkintaprosessissa tapahtuu horisonttien sulautuminen, jossa useista näkökulmista syntyy uusi, entistä laajempi näkemys.
Tutkimus jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen kuinka hermeneuttiset periaatteet ilmenevät Stoppardin näytelmän rakenteessa ja teemoissa. Jälkimmäisessä osassa tutkin, kuinka Tampereen Ylioppilasteatterin tulkinta syntyi ja millaiset prosessit vaikuttivat lopullisen esityksen muotoutumiseen. Käytän materiaalina työryhmän jäsenten päiväkirjoja ja analyyseja.
Yksittäisen esimerkkitapauksen kautta hahmottuu, kuinka tekstin näyttämötulkinta on jatkuvaa vuorovaikutusta, jossa jokaisen tulkitsijan luova työ elää suhteessa suurempaan kokonaisuuteen ja niin omaan kuin tekstinkin historialliseen tilanteeseen. Tutkimus valottaa myös kuinka filosofisen hermeneutiikan avulla taiteellisen ilmaisun erityisluonne voidaan sovittaa tieteellisesti pätevään tutkimukseen. Näin teatteriesityksen ja näytelmäkirjallisuuden tutkimukselle avautuu polkuja esim. esitystraditioiden, teatteriesityksen olemuksen tai teatterin kielen analyysiin.