Gendered Violence: Patterns and Causes of Women-to-Women Violence in the Lake Zone Regions of Tanzania, East Africa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin naisten naisille patriarkaalisissa kuria- ja kereweyhteisöissä luoteis-Tansaniassa tekemän väkivallan mekanismeja ja syitä. Afrikassa monet patriarkaaliset yhteisöt ovat perinteisesti kontrolloineet naisten kehoja erilaisin kulttuurisin käytännöin. Tyttöjen ja naisten odotetaan osallistuvan näihin käytäntöihin ja olevan vastustamatta niitä silloinkin, kun ne ovat vaaraksi heidän terveydelleen ja elämälleen. Käytännössä naisia ja heidän kehojaan kontrolloivien käytäntöjen toimeenpano on usein yhteisöjen iäkkäämpien naisten tehtävä. Yhteisöissä naisia kontrolloivat perinteiset käytännöt nähdään tutkimuksissa yhteiskunnan poliittisen ja taloudellisen tasapainon ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitona.

Tutkimus pyrki vastaamaan kolmeen kysymykseen: Miten naisten toisille naisille tekemä väkivalta jatkuu? Mitkä mekanismit mahdollistavat naisten alistavan vallan toisia naisia kohtaan? Mitkä tekijät ylläpitävät naisten toisiin naisiin kohdistavaa väkivaltaa? Tutkimus kohdistuu kolmeen perinteiseen käytäntöön: naisten sukupuolielinten silpominen, naisleskien puhdistusrituaali ja naisten välinen avioliitto.

Tutkituissa yhteisöissä Tansanian järvialueilla naisten sukupuolielinten silpominen joko kokonaan tai osin on siirtymäriitti lapsuudesta aikuisuuteen. Lesken puhdistus on kulttuurinen käytäntö, jonka jotkut naiset läpikäyvät aviomiehensä kuoleman jälkeen. Siihen kuuluu, että leski on sukupuoliyhteydessä niin sanotun puhdistajan kanssa. Puhdistusrituaalin myötä lesken ajatellaan puhdistuvan edesmenneen puolisonsa kummittelusta (ja todentavansa syyttömyytensä tämän kuolemaan), jolloin hänet voidaan jälleen hyväksyä osaksi perhettä ja yhteisöä. Naisten välinen avioliitto on paikallinen käytäntö, jossa lapseton nainen tai nainen, jolla on vain tyttölapsia, maksaa morsiusmaksut nuoremmasta naisesta ja tulee näin ikään kuin hänen aviopuolisokseen saaden vallan häneen ja hänen jälkikasvuunsa. Tällaisissa suhteissa nuoremmat naiset ovat yleensä vanhempien puolisoidensa reproduktio-instrumentteja: järjestelyn tarkoitus on että he synnyttäisivät lapsia vanhemmalle naiselle. Nämä käytännöt jatkuvat Tansanian järvialueilla, vaikka niitä on pyritty poistamaan monin kansallisin ja kansainvälisin toimin.

Tutkimus nojautuu kriittiseen sosiaalityön teoriaan, jossa kysymykset vallasta, vallan puutteesta, sorrosta, etuoikeuksista, sosiaalisten rakenteiden vaikutuksista ihmisten elämään, tietoisuuden lisäämisestä ja ihmisten vapauttamisesta ovat keskeisiä. Laadullisen tutkimusorientaation mukaisesti tutkimuksessa kerättiin elämänkerrallinen haastatteluaineisto edellä mainittuihin perinteisiin käytäntöihin sidoksissa olevien naisten parissa. Haastattelut (n=26) ja fokusryhmähaastattelut (n=6) muodostivat empiirisen aineiston. Aineisto kerättiin yhteistyössä tutkimusalueella toimivan kansalaisjärjestön kanssa (Kivulini Women’s Rights Organisation). Aineisto tallennettiin kiswahiliksi ja käännettiin myöhemmin englanniksi ja puhtaaksikirjoitettiin. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin menetelmällä.

Tutkimuksessa todetaan ensinnäkin, että tutkitut naisten identiteettiä ja sosiaalista hyvinvointia vahvistaviksi tarkoitetut käytännöt vaurioittavat naisten ja tyttöjen seksuaalisuutta ja terveyttä monin eri tavoin. Vaikka vanhemmat naiset tunnistavat perinteisten käytäntöjen naisille aiheuttamat haitat, he näkevät rituaalien käytäntöönpanon ja ylläpidon velvollisuutenaan. Koska teot motivoituvat vahvasti kulttuuristen ja perinteisten uskomusten pohjalta, niitä toteuttavat naiset eivät tunnista osallistuvansa väkivallantekoihin. Toiseksi tutkimuksessa todettiin, että lainsäädäntö tunnistaa olemassa olevan niin sanotun perinteisen oikeuden, jonka piiriin naisten silpominen, leskien puhdistus, naisten väliset avioliitot ja muut yhteisöjen sisäisiksi ajatellut kulttuuriset käytännöt kuuluvat. Vaikka laki kieltää naisten oikeuksien loukkaamisen ja heidän vahingoittamisensa myös perinteisten käytäntöjen osalta, laki ja vallitsevat oikeuskäytännöt eivät onnistu riittävästi sääntelemään konflikteja, jotka syntyvät sosio-kulttuuristen käytäntöjen ja ihmisoikeusnormien välille. Siksi tutkituissa yhteisöissä naisten oikeuksia loukataan toistuvasti. Kolmanneksi tutkimus tuo näkyviin patriarkaalisessa yhteisössä vallitsevaa tutkittuja käytäntöjä koskevaa hiljaisuuden kulttuuria.

Tutkimuksen johtopäätös on, että naisten kokema pelko pahoja enteitä, aiempien sukupolvien kirousta ja yhteisöstä poissulkemista kohtaan pitää käytäntöjä niin vahvasti yllä, että viranomaissanktiot eivät vaikuta niihin. Käytäntöihin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa sosiaalityön keinoin. Tutkimuksessa suositellaan, että sosiaalityöntekijöiden tulisi aktivoida ja koordinoida lähiyhteisöjen, valtion ja kansalaisjärjestöjen verkostoja muutoksen aikaansaamiseksi. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden tulisi vahvistaa ihmisten tietoisuutta yhteisöjen alistavista käytännöistä ja rohkaista heitä korvaamaan terveydelle vaaralliset ja muuten haitalliset käytännöt muilla yhteisöissä merkityksellisillä symbolisilla käytännöillä.

This study explored the mechanisms that sustain the phenomenon of women-to-women violence in the patriarchal communities of the Kuria and the Kerewe ethnic groups located in the north-western part of Tanzania. Most cultures in the patriarchal communities have traditionally exercised strict control over the female bodies in a wide range of cultural practices in Africa. Women and girls in these communities are made to undergo and are unable to oppose certain traditional practices even when these practices have adverse consequences on their health and lives. Studies in this field have indicated that elderly women in Africa are implicated in ensuring the implementation of the gender roles for the political and economic stability for the social order.

This study attempted to answer three research questions: How is the phenomenon of “women-to-women” violence perpetuated over time? What are the mechanisms in which women establish domination and power over fellow women? What are the driving force feeding continual women-to-women violence? The focus of the study was on three traditional practices: female genital cutting (FGC), widow cleansing rituals, and woman-to-woman marriage, which are examples of subtle cultural violence perpetuated by women on women.

FGC is the removal of part or all the female genitalia as a rite of passage from childhood to adulthood. Widow cleansing ritual is a cultural practice some women undergo after the death of their husband. It requires the widow to have sex with a village cleanser to be purified from the haunted spirit of her deceased husband. Woman-to-woman marriage (Nyumba Ntobhu) refers to the institution whereby a barren woman or a woman who have only girl children pay a dowry to marry another woman (very often a younger woman) and assumes control over her and her offspring. These three practices continue to exist in communities along the Lake Zone regions of Tanzania despite efforts made to address and curb them through various initiatives nationally and internationally.

This study was guided by critical social work theory, which deals with issues of power and powerlessness, oppression, privilege, the impacts of structural issues on peoples’ lives, empowerment, consciousness raising and liberation of people. The study adopted a qualitative approach, where data were gathered via interviews, which drew on the biographical narratives of a selected group of women who were subjects to the traditional practices examined. Interviews (n=26) and focus group discussions (n=6) were conducted to collect the empirical data. The narratives were collected in collaboration with the “Kivulini Women’s Rights Organisation,” (NGO) that works in the targeted area. Interviews and discussions were recorded in Kiswahili, which were later translated into English and transcribed. Thematic analyses were used to analyze the data.

The study found, firstly, that the traditional practices that are intended to give identity and shape the social well-being of the women and girls also harm their sexuality and affect their health in various ways. While the senior women acknowledged the harm done to women’s bodies through the traditional practices, they perceived their role in promoting the rituals as a duty. However, they do not recognise their involvement as perpetuating violence due to the societal demand of cultural and traditional beliefs. Secondly, this study discovered that the state laws recognise the application of the customary laws related to female genital cutting, and widow cleansing rituals. However, where the customary laws violated the rights of the women, the state laws fall short to provide the mechanism for the resolutions of the conflict that arose between the norms of the studied socio-cultural practices and the human rights norms. The woman-to-woman marriage is neither mentioned nor recognised in the state law. Hence, women in the studied communities continue to be discriminated against and their rights violated. Thirdly, the study highlighted that there is a culture of silence in the patriarchal society about the types of violence that is intertwined with traditional practices.

The study concludes that the women’s fear of bad omen, the curse of the ancestral spirits and community ostracisation or isolation rather than government sanctions had kept the practice alive and on-going. These findings give certain tasks for social work. Hence, the study recommends that social workers need to coordinate as facilitators to network with all the entities such as local community members and organisations (both government and NGOs) who are involved in community building in bringing about the needed change. In addition, social workers need to conscientise the locals to address the perceived oppressive practices in their communities and encourage them to replace the harm-inducing cultural and traditional practices with symbolic rituals that are meaningful in their own context.