Kirjallinen toimeentulotuki ja muutossosiaalityö : poikittaistutkimus Tampereen toimeentulotuen yksikön lyhyt- ja pitkäaikaisasiakkaista
Pietilä, Samuli (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702151157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702151157
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkastelee Tampereen toimeentulotuen yksikön kirjallisesti asioivien asiakkaiden kokemuksia toimeentulotuesta. Historiallisesti sosiaalityön ja toimeentulotuen suhde on ollut vahva, mutta 1990-luvun laman jälkeen perustettu kirjallinen etuuskäsittely on purkanut sosiaalityön ja toimeentulotuen suhdetta.
Tutkin kvantitatiivisilla menetelmillä edistääkö kirjallinen toimeentulotuki asiakkaan itsenäistä selviytymistä asiakkaan kokemana sekä miten asiakkaat kokevat mahdollisen muutoksen elämässään kirjallisen toimeentulotuen myötä verrattaessa lyhyt- ja pitkäaikaisasiakkaita. Tutkimukseni viitekehys on sosiaalityö muutostyönä.
Aineistoni muodostuu 2014 tehdystä asiakastyytyväisyyskyselystä, joka toteutettiin Tampereen kaupungin Sarviksen sosiaaliasemalla. Kaikki tutkimukseni vastaajat (N=160) ovat ilmoittaneet pääasialliseksi palvelukseen toimeentulotuen yksikön. Määrittelen pitkäaikaisasiakkaaksi vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet tämänhetkisen asiakkuutensa kestäneen yli 12 kuukautta ja lyhytaikaisiksi asiakkaiksi vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet asiakkuutensa kestäneen 0-12 kuukautta.
Pro gradu -tutkimukseni on kvantitatiivinen tutkimus ja tutkimusasetelmani on poikittaistutkimus. Analyysimenetelminä käytän muuttujien jakauman tarkastelua, ristiintaulukointia sekä faktorianalyysia. Lisäksi olen luonut erilaisia summamuuttujia. Tulosten perusteella kirjallisella toimeentulotuella ja muutokseen johtavalla sosiaalityöllä ei ole selkeää yhteyttä kirjallisesti asioivien asiakkaiden joukossa. Myöskään lyhyt- ja pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden kokemuksissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa. Tulos on jokseenkin odotettu. Tutkimukseni keskeinen tulos onkin, että kirjallinen toimeentulotuki ei ilman kasvokkaista sosiaalityötä edistä asiakkaiden itsenäistä selviytymistä, eikä se näin ollen määrity muutokseen johtavaksi työksi. Huomattavaa on se, että asiakkaiden ymmärrys toimeentulotuesta ei kasva asiakkuuden keston pidentyessä. Perustoimeentulotuki on juuri siirtynyt Kelalle. Valtakunnallisen tilastoinnin myötä, tulemme jatkossa saamaan paljon enemmän tietoa perustoimeentulotuesta. Suomalaisen sosiaalihuollon tulisi varmistaa jatkossa, että jokaisen pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan tilanne on kartoitettu ja tarvittaessa laadittu asiakassuunnitelma.
Tutkin kvantitatiivisilla menetelmillä edistääkö kirjallinen toimeentulotuki asiakkaan itsenäistä selviytymistä asiakkaan kokemana sekä miten asiakkaat kokevat mahdollisen muutoksen elämässään kirjallisen toimeentulotuen myötä verrattaessa lyhyt- ja pitkäaikaisasiakkaita. Tutkimukseni viitekehys on sosiaalityö muutostyönä.
Aineistoni muodostuu 2014 tehdystä asiakastyytyväisyyskyselystä, joka toteutettiin Tampereen kaupungin Sarviksen sosiaaliasemalla. Kaikki tutkimukseni vastaajat (N=160) ovat ilmoittaneet pääasialliseksi palvelukseen toimeentulotuen yksikön. Määrittelen pitkäaikaisasiakkaaksi vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet tämänhetkisen asiakkuutensa kestäneen yli 12 kuukautta ja lyhytaikaisiksi asiakkaiksi vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet asiakkuutensa kestäneen 0-12 kuukautta.
Pro gradu -tutkimukseni on kvantitatiivinen tutkimus ja tutkimusasetelmani on poikittaistutkimus. Analyysimenetelminä käytän muuttujien jakauman tarkastelua, ristiintaulukointia sekä faktorianalyysia. Lisäksi olen luonut erilaisia summamuuttujia. Tulosten perusteella kirjallisella toimeentulotuella ja muutokseen johtavalla sosiaalityöllä ei ole selkeää yhteyttä kirjallisesti asioivien asiakkaiden joukossa. Myöskään lyhyt- ja pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden kokemuksissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa. Tulos on jokseenkin odotettu. Tutkimukseni keskeinen tulos onkin, että kirjallinen toimeentulotuki ei ilman kasvokkaista sosiaalityötä edistä asiakkaiden itsenäistä selviytymistä, eikä se näin ollen määrity muutokseen johtavaksi työksi. Huomattavaa on se, että asiakkaiden ymmärrys toimeentulotuesta ei kasva asiakkuuden keston pidentyessä. Perustoimeentulotuki on juuri siirtynyt Kelalle. Valtakunnallisen tilastoinnin myötä, tulemme jatkossa saamaan paljon enemmän tietoa perustoimeentulotuesta. Suomalaisen sosiaalihuollon tulisi varmistaa jatkossa, että jokaisen pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan tilanne on kartoitettu ja tarvittaessa laadittu asiakassuunnitelma.