Vapaaehtoistoiminta kolmannen sektorin kantavana voimavarana : tapaustutkimuksena talkootyö Adoptoi Monumentti -kohteissa ja maakuntamuseon kulttuuriympäristöleireillä
Turunen, Johannes (2017)
Turunen, Johannes
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702151155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702151155
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa selvitetään vapaaehtoisten motiiveja talkootyöhön pirkanmaalaisissa kulttuurikohteissa postmodernissa 2010-luvun yhteiskunnassa. Kolmannen sektorin vapaaehtoisuus on noussut poliittisten agendojen muotitermiksi. Kulttuurikohteet ovat maa-kunnallisesti arvokkaita. Yhdistykset voivat adoptoida Pirkanmaan maakuntamuseolta säilytettävän kohteen.
Vapaaehtoistyö on globaalissa ja kulutuskeskeisessä maailmassa moni-syistä. Suomalaisessa yhteiskunnassa talkootyö ei ole uusi ilmiö, mutta sen lähtökohdat ovat erilaisia maaseudulla kuin kaupungissa. Talkoisiin liittyy perinteitä ja vuorovaikutteista tekemistä jonkun halutun päämäärän saavuttamiseksi. Kulttuuriperintötyössä yhdistyvät arkeologia ja historian harrastusten edut ja hyödyt, sekä eri toimijoiden tuottamat tietokäytännöt.
Tutkimus antaa vastauksen vapaaehtoisten osallistumisen syihin Pirkanmaan maakuntamu-seon kulttuuriperintöleireihin osallistumiselle ja deskriptiivisen käsityksen vapaaehtoisista ja heidän mielipiteistään teemoihin, jotka liittyvät sosiaalisuuteen, luovuuteen, tekniseen kyvykkyyteen, kulttuurihistoriaan, ympäristöön, Adoptoi-ilmiöön ja käytännön järjestelyihin. Tutkimuksesta selviää talkootoiminnan perinteiden merkitys Suomessa. Sosiaalisen pääoma on edistänyt kulttuuriperintötoimintaa.
Tutkimuksessa yhdistyvät teemahaastattelut, jotka on analysoitu sisällönanalyysillä, sekä määrällinen lomaketutkimus. Osa-aineistoina ovat leiriläisten haastattelut vuosina 2015 ja 2016 kulttuuriperintöleireillä Valkeakoskella. Lisäksi haastattelin tamperelaisia kohdeaktiiveja. Teoreettiset lähtökohdat tulevat suomalaisesta kyläkehityshistoriasta ja vapaaehtoisuuden aikaisempien tutkimusten yleisluonteisista motiiveista. Motiiveja käsittelen tutkimuk-sessani hyödyntäen Maslowin tarvehierarkiaa. Talkoot ovat perinteisesti olleet dynamiikaltaan yhteisöllisiä, joten tutkimuksen viitekehyksessä esiintyy sosiaalinen pääoma. Onnistuneiden vuorovaikutusten olennainen rakennuspalikka on luottamus. Luovuus on toinen teoreettinen näkökulma. Luovuus saattaa näkyä hyvin vuorovaikutteista oppimista stimuloivassa ympäristössä. Kulttuuriperinnön varjelua edistävät muinaismuistolaki ja laki rakennusperinnön suojelemisesta.
Tutkimustulosten perusteella talkoot on tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan identiteettiä. Talkoiden rooli ei hälvene nopeasti. Kulttuurikohteiden kunnioittaminen on tärkeää, jotta sukupolvien jälkiä ei hävitetä pysyvästi. Asiantuntijoilla on oma paikkansa ruohonjuuritason vapaaehtoisten ohjauksessa ja perehdytyksessä. Yhdistyspohjainen sitoutuminen on työläämpää kuin viikonloppuleireille osallistuminen. Mahdollisessa jatkotutkimuksessa voidaan tutkia Tampereen ulkopuolella olevia adoptointikohteita.
Vapaaehtoistyö on globaalissa ja kulutuskeskeisessä maailmassa moni-syistä. Suomalaisessa yhteiskunnassa talkootyö ei ole uusi ilmiö, mutta sen lähtökohdat ovat erilaisia maaseudulla kuin kaupungissa. Talkoisiin liittyy perinteitä ja vuorovaikutteista tekemistä jonkun halutun päämäärän saavuttamiseksi. Kulttuuriperintötyössä yhdistyvät arkeologia ja historian harrastusten edut ja hyödyt, sekä eri toimijoiden tuottamat tietokäytännöt.
Tutkimus antaa vastauksen vapaaehtoisten osallistumisen syihin Pirkanmaan maakuntamu-seon kulttuuriperintöleireihin osallistumiselle ja deskriptiivisen käsityksen vapaaehtoisista ja heidän mielipiteistään teemoihin, jotka liittyvät sosiaalisuuteen, luovuuteen, tekniseen kyvykkyyteen, kulttuurihistoriaan, ympäristöön, Adoptoi-ilmiöön ja käytännön järjestelyihin. Tutkimuksesta selviää talkootoiminnan perinteiden merkitys Suomessa. Sosiaalisen pääoma on edistänyt kulttuuriperintötoimintaa.
Tutkimuksessa yhdistyvät teemahaastattelut, jotka on analysoitu sisällönanalyysillä, sekä määrällinen lomaketutkimus. Osa-aineistoina ovat leiriläisten haastattelut vuosina 2015 ja 2016 kulttuuriperintöleireillä Valkeakoskella. Lisäksi haastattelin tamperelaisia kohdeaktiiveja. Teoreettiset lähtökohdat tulevat suomalaisesta kyläkehityshistoriasta ja vapaaehtoisuuden aikaisempien tutkimusten yleisluonteisista motiiveista. Motiiveja käsittelen tutkimuk-sessani hyödyntäen Maslowin tarvehierarkiaa. Talkoot ovat perinteisesti olleet dynamiikaltaan yhteisöllisiä, joten tutkimuksen viitekehyksessä esiintyy sosiaalinen pääoma. Onnistuneiden vuorovaikutusten olennainen rakennuspalikka on luottamus. Luovuus on toinen teoreettinen näkökulma. Luovuus saattaa näkyä hyvin vuorovaikutteista oppimista stimuloivassa ympäristössä. Kulttuuriperinnön varjelua edistävät muinaismuistolaki ja laki rakennusperinnön suojelemisesta.
Tutkimustulosten perusteella talkoot on tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan identiteettiä. Talkoiden rooli ei hälvene nopeasti. Kulttuurikohteiden kunnioittaminen on tärkeää, jotta sukupolvien jälkiä ei hävitetä pysyvästi. Asiantuntijoilla on oma paikkansa ruohonjuuritason vapaaehtoisten ohjauksessa ja perehdytyksessä. Yhdistyspohjainen sitoutuminen on työläämpää kuin viikonloppuleireille osallistuminen. Mahdollisessa jatkotutkimuksessa voidaan tutkia Tampereen ulkopuolella olevia adoptointikohteita.