Työnsä vuoksi vainotut - Lastensuojelun sosiaaalityöntekijöiden kokemuksia vainotuksi tulemisesta ja siitä selviämisestä
Oinonen-Söderström, Marjo (2017)
2017
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702141148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702141148
Tiivistelmä
Vaino on noussut viime vuosina yhteiskunnallisen kiinnostuksen kohteeksi. Vainosta on tehty runsaasti kansainvälistä tutkimusta, kotimaista tutkimusta aiheesta on vähän, eikä lainkaan sosiaalityöntekijöihin kohdistuen. Tutkimustehtävänä on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden subjektiivisten kokemusten tavoittaminen ja merkitysten näkyväksi tekeminen kirjoitettujen kertomusten avulla ja tätä kautta tiedon lisääminen ilmiöstä työelämän käytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimuskysymykset ovat
1) Miten vaino ilmenee ja millaisia merkityksiä se saa sosiaalityöntekijöiden kertomuksissa?
2) Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo reagoineensa vainoon ja selvinneensä vainon kokemuksestaan?
3) Minkälaisia tarinoita lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kirjoitetuista kertomuksista syntyy?
Tutkimustyyppinä on narratiivinen tutkimus. Aineistonhankinta tapahtui julkaisemalla aiheesta kirjoituspyyntö sosiaalisessa mediassa kahdesti, laittamalla 21 kuntaan kirjoituskutsu tutkimukseen osallistumiseksi, osallistamalla sosiaalityöntekijöitä rekrytoimaan henkilöitä, julkaisemalla ammattilehdessä kirjoituspyyntö ja välittämällä pyyntö sähköpostilla erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen opiskelijoille. Tutkimukseen valikoituivat henkilöt, jotka olivat tunnistaneet joutuneensa vainotuksi. Aineistona on seitsemän kunnallisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kirjoitettua kertomusta. Osallistujat olivat 36 45 -vuotiaita naisia ollessaan vainoamisen kohteena. Kolme oli ollut töissä lastensuojelussa 0.5 3 vuotta ja neljä 10 20 vuotta vainoamisen alkaessa. Vainoamista oli kestänyt kuudessa tilanteessa 0,5 vuodesta yli kolmeen vuoteen. Yhdessä vainoamisprosessi oli kestänyt vuosia eikä se ollut vielä päättynyt. Yhtä lastensuojelun työntekijää oli vainottu kahdesti.
Aineiston analyysi perustui narratiivisuuteen. Analyysi oli aineistolähtöistä. Ensin tehtiin aineistolähtöinen temaattinen luenta ja tämän jälkeen kirjoituksista kategorisoitiin eri ilmaisut koskien vainoamisen seurauksia. Lopuksi tarinat pelkistettiin ydintarinoiksi.
Vainoamisen kohteeksi joutuminen näyttäytyy tarinoissa mielivaltaisena ilmiönä, joka on seurausta työhön liittyvien tehtävien hoitamisesta. Vainoaja on asiakas tai perheen asioissa toimiva muu työntekijä. Vainoja käyttää myös kolmatta osapuolta motiiveihinsa. Vainoteot ovat moninaisia ja ennustamattomia prosessinomaisesti kehittyviä. Vaino siirtyy yksilön työoloista kotioloihin, jolloin yksityisen ja julkisen raja rikkoontuu. Vaino uhrin läheisistä tulee toissijaisia uhreja. Vaino vaikuttaa mielenterveyteen ja toimintakykyyn, se muokkaa elämän todellisuutta, rajoittaa toimijuutta ja kaventaa elämää. Sosiaalityöntekijät pyrkivät aktiivisesti toimimaan tilanteen ratkaisemiseksi. Merkitykselliseksi uhrin tueksi, toimijaksi ja suojaksi rakentuu läheisten piiri. Keskeiset selviytymistä edistävät tekijät olivat vainon päättyminen ja sosiaalinen tuki läheisiltä ja esimieheltä.
Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää ilmiön tunnistamista ja tunnustamista. Vainoamista ei pidä mieltää yksityiseksi asiaksi, vaan organisaation tulee ottaa vastuu tilanteen hoitamisesta ja tuen järjestämisestä. Auttamisjärjestelmän toimivuutta ja eri palveluiden saumatonta yhteen toimimista vainotilanteissa on kehitettävä. Yhtälailla pitää kehittää lainsäädännön soveltamista ja toimintamalleja vainoamiseen puuttumiseksi ammattilaisten kohdalla.
ABSTRACT
WORK-RELATED STALKING. Child welfare social workers experiences of being stalked and how to cope with it
Stalking has gained the attention of society in recent years. Many international studies on stalking have been conducted, yet there is very little national research and none focusing on social workers. The objective of the study is to reach the subjective experiences of social workers and to make the significances visible via written narratives, and thus increasing knowledge of this phenomenon in order to develop working life practices. The research questions are
1) How does stalking emerge and what kind of significances does it attain in social workers narratives?
2) How does a child welfare social worker recount reacting to being stalked and to coping with the experience of stalking?
3) What kind of narratives are formed from the written narratives of social workers?
The research is a narrative qualitative study. The data was collected by publishing a request in social media twice for social workers to write about the subject, by posting a request to participate in the study in 21 municipalities, by involving social workers recruiting persons, by publishing a request in a professional magazine and by forwarding an e-mail request for the students of specialized studies in social work. The persons who had recognized having been stalked were selected for the research. The material consists of the written narratives of 7 municipal child welfare social workers. The participants were women, aged from 36 to 45 years when stalked. 3 had been working in child welfare for 0.5 to 3 years and 4 for 10 to 20 years when the stalking began. In six of the cases the stalking had lasted from 6 months to over 3 years, the seventh participant wrote the stalking had lasted for years and it was still ongoing. One social worker had been stalked twice.
The analysis is based on narrativeness and content analysis. First, a content-based thematic reading was conducted, thereafter the different expressions regarding the consequences of stalking were categorized. Finally, the accounts were simplified as master narratives.
Becoming stalked emergences as a random phenomenon that is connected to work-related tasks. The stalker is the client or some other person working with the family in question. The stalker can also use a third party for their motives. The acts of stalking are diverse and unpredictably developing in a process-like manner. The stalking transfers from the subject's working environment into their domestic environment thus causing the line of private and public to break. The loved ones of the victim of stalking become secondary victims. Stalking affects one's mental health and operating ability, it shapes the reality of one's life, restricts performance and narrows life in general. Social workers actively aim at working in order to solve the situation. The loved ones become a meaningful support, operator and shelter for the victim. The essential factors contributing to survival were the ending of the stalking and the social support from the loved ones and one's superior.
Developing the services requires recognizing and acknowledging the phenomenon. Stalking should not be seen as a private issue, instead the organization should take responsibility for handling the situation and providing support. The functionality of the help organization and co-operation of different services in a stalking case must be developed. Similarly the application of legislation and the procedures of interfering with the stalking of professionals must be developed.
1) Miten vaino ilmenee ja millaisia merkityksiä se saa sosiaalityöntekijöiden kertomuksissa?
2) Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo reagoineensa vainoon ja selvinneensä vainon kokemuksestaan?
3) Minkälaisia tarinoita lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kirjoitetuista kertomuksista syntyy?
Tutkimustyyppinä on narratiivinen tutkimus. Aineistonhankinta tapahtui julkaisemalla aiheesta kirjoituspyyntö sosiaalisessa mediassa kahdesti, laittamalla 21 kuntaan kirjoituskutsu tutkimukseen osallistumiseksi, osallistamalla sosiaalityöntekijöitä rekrytoimaan henkilöitä, julkaisemalla ammattilehdessä kirjoituspyyntö ja välittämällä pyyntö sähköpostilla erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen opiskelijoille. Tutkimukseen valikoituivat henkilöt, jotka olivat tunnistaneet joutuneensa vainotuksi. Aineistona on seitsemän kunnallisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kirjoitettua kertomusta. Osallistujat olivat 36 45 -vuotiaita naisia ollessaan vainoamisen kohteena. Kolme oli ollut töissä lastensuojelussa 0.5 3 vuotta ja neljä 10 20 vuotta vainoamisen alkaessa. Vainoamista oli kestänyt kuudessa tilanteessa 0,5 vuodesta yli kolmeen vuoteen. Yhdessä vainoamisprosessi oli kestänyt vuosia eikä se ollut vielä päättynyt. Yhtä lastensuojelun työntekijää oli vainottu kahdesti.
Aineiston analyysi perustui narratiivisuuteen. Analyysi oli aineistolähtöistä. Ensin tehtiin aineistolähtöinen temaattinen luenta ja tämän jälkeen kirjoituksista kategorisoitiin eri ilmaisut koskien vainoamisen seurauksia. Lopuksi tarinat pelkistettiin ydintarinoiksi.
Vainoamisen kohteeksi joutuminen näyttäytyy tarinoissa mielivaltaisena ilmiönä, joka on seurausta työhön liittyvien tehtävien hoitamisesta. Vainoaja on asiakas tai perheen asioissa toimiva muu työntekijä. Vainoja käyttää myös kolmatta osapuolta motiiveihinsa. Vainoteot ovat moninaisia ja ennustamattomia prosessinomaisesti kehittyviä. Vaino siirtyy yksilön työoloista kotioloihin, jolloin yksityisen ja julkisen raja rikkoontuu. Vaino uhrin läheisistä tulee toissijaisia uhreja. Vaino vaikuttaa mielenterveyteen ja toimintakykyyn, se muokkaa elämän todellisuutta, rajoittaa toimijuutta ja kaventaa elämää. Sosiaalityöntekijät pyrkivät aktiivisesti toimimaan tilanteen ratkaisemiseksi. Merkitykselliseksi uhrin tueksi, toimijaksi ja suojaksi rakentuu läheisten piiri. Keskeiset selviytymistä edistävät tekijät olivat vainon päättyminen ja sosiaalinen tuki läheisiltä ja esimieheltä.
Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää ilmiön tunnistamista ja tunnustamista. Vainoamista ei pidä mieltää yksityiseksi asiaksi, vaan organisaation tulee ottaa vastuu tilanteen hoitamisesta ja tuen järjestämisestä. Auttamisjärjestelmän toimivuutta ja eri palveluiden saumatonta yhteen toimimista vainotilanteissa on kehitettävä. Yhtälailla pitää kehittää lainsäädännön soveltamista ja toimintamalleja vainoamiseen puuttumiseksi ammattilaisten kohdalla.
ABSTRACT
WORK-RELATED STALKING. Child welfare social workers experiences of being stalked and how to cope with it
Stalking has gained the attention of society in recent years. Many international studies on stalking have been conducted, yet there is very little national research and none focusing on social workers. The objective of the study is to reach the subjective experiences of social workers and to make the significances visible via written narratives, and thus increasing knowledge of this phenomenon in order to develop working life practices. The research questions are
1) How does stalking emerge and what kind of significances does it attain in social workers narratives?
2) How does a child welfare social worker recount reacting to being stalked and to coping with the experience of stalking?
3) What kind of narratives are formed from the written narratives of social workers?
The research is a narrative qualitative study. The data was collected by publishing a request in social media twice for social workers to write about the subject, by posting a request to participate in the study in 21 municipalities, by involving social workers recruiting persons, by publishing a request in a professional magazine and by forwarding an e-mail request for the students of specialized studies in social work. The persons who had recognized having been stalked were selected for the research. The material consists of the written narratives of 7 municipal child welfare social workers. The participants were women, aged from 36 to 45 years when stalked. 3 had been working in child welfare for 0.5 to 3 years and 4 for 10 to 20 years when the stalking began. In six of the cases the stalking had lasted from 6 months to over 3 years, the seventh participant wrote the stalking had lasted for years and it was still ongoing. One social worker had been stalked twice.
The analysis is based on narrativeness and content analysis. First, a content-based thematic reading was conducted, thereafter the different expressions regarding the consequences of stalking were categorized. Finally, the accounts were simplified as master narratives.
Becoming stalked emergences as a random phenomenon that is connected to work-related tasks. The stalker is the client or some other person working with the family in question. The stalker can also use a third party for their motives. The acts of stalking are diverse and unpredictably developing in a process-like manner. The stalking transfers from the subject's working environment into their domestic environment thus causing the line of private and public to break. The loved ones of the victim of stalking become secondary victims. Stalking affects one's mental health and operating ability, it shapes the reality of one's life, restricts performance and narrows life in general. Social workers actively aim at working in order to solve the situation. The loved ones become a meaningful support, operator and shelter for the victim. The essential factors contributing to survival were the ending of the stalking and the social support from the loved ones and one's superior.
Developing the services requires recognizing and acknowledging the phenomenon. Stalking should not be seen as a private issue, instead the organization should take responsibility for handling the situation and providing support. The functionality of the help organization and co-operation of different services in a stalking case must be developed. Similarly the application of legislation and the procedures of interfering with the stalking of professionals must be developed.