Monipuoliset hyvinvoinnin tekijät osana somalinuorten onnistunutta akkulturaatiota

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa somalinuorten käsityksiä subjektiivisen hyvinvointinsa tekijöistä ja tutkia niiden vaikutusta nuorten akkulturaatioasenteiden muodostumiseen. Tutkimusta lähestyttiin laadullisesta, fenomenografisesta lähtökohdasta. Aineisto koostui kuuden yläkouluikäisen somalinuoren haastatteluista. Nuoret olivat asuneet Suomessa 3-5 vuoden ajan. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysilla, jossa käsityksistä muodostettiin kategorioita ja edelleen kuvauskategorioita.

Tutkimuksen teoriatausta muodostui Berryn (1980) akkulturaatiokentästä, Maslow`n (1943) tarvehierarkian tasoista ja Allardtin (1976) hyvinvoinnin teoriasta. Berryn nelikenttä sisälsi neljä akkulturaatioasennetta, jotka olivat integraatio (sopeutuminen), assimilaatio (sulautuminen), separaatio (eristäytyminen) ja marginalisaatio (syrjäytyminen). Paras neljästä vaihtoehdosta oli integraatio ja huonoin marginalisaatio. Maslow`n tarvehierarkian tarpeet olivat alhaalta ylöspäin lueteltuna fysiologiset, turvallisuuteen linkittyvät, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Lähtökohtana oli, että seuraavalle tasolle siirrytään, kun edellinen tarve on tyydytetty. Allardt puolestaan jakoi hyvinvoinnin having-, loving- ja being-ulottuvuuksiin, ja käsitti hyvinvoinnin perusluokat rinnakkain toimiviksi ulottuvuuksiksi.

Somalinuorten käsitykset oman hyvinvointinsa tekijöistä jakautuivat seitsemään kategoriaan, jotka olivat perhe ja suku, ystävyyssuhteet, opettajat, koulumenestys, toisten auttaminen, uskonto ja yhteisölliset harrastukset. Kategorioista muodostui edelleen kolme kuvauskategoriaa, jotka olivat rakkaus ja yhteenkuuluvuus, itsensä toteuttaminen sekä edellisten yhdistelmä eli yhteisöllinen itsensä toteuttaminen. Kuvauskategoriat kuuluivat Maslow`n tarpeiden kolmannelle ja viidennelle tasolle. Rakkautta ja yhteenkuuluvuutta nuoret saivat perheeltä ja suvulta, ystäviltä sekä opettajilta. Itsensä toteuttaminen mahdollistui koulumenestyksen sekä toisten auttamisen kautta ja yhteisöllistä itsensä toteuttamista harjoitettiin uskonnon ja yhteisöllisten harrastusten avulla.

Nuorten hyvinvoinnin tekijät vaihtelivat sukupuolen mukaan. Vaihteluun vaikuttivat somalikulttuurin asettamat rajat, jotka kohdistuivat eniten tyttöihin. Tytöt viettivät vapaa-aikansa pääosin kotona. Pojat puolestaan harrastivat esimerkiksi jalkapalloa, ja olivat vapaamman kasvatuksensa turvin muodostaneet tyttöjä laajemman, molemmat kulttuurit sisältävän ystäväverkoston. Pojat ohjautuivat Berryn nelikentässä todennäköisemmin kohti integraatiota ja tytöt kohti separaatiota.

Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden kuvauskategoria nousi muita merkityksellisemmäksi. Tulokset yhdistettiin Sameroffin (2010) sosioekologisen kontekstin malliin, jossa yksilön kehitykseen vaikuttavat sosiaaliset ympäristöt olivat vanhemmat, perhe, koulu, vertaiset, yhteisö ja geopolitiikka. Tutkimuksen tulokset noudattivat pääosin Sameroffin mallia, mutta esimerkiksi koulu ja vertaissuhteet linkittyivät vahvemmin toisiinsa. Koulu oli merkittävä vertaiskontaktien mahdollistaja. Mallin ympäristöistä yhteisö ja geopolitiikka eivät nousseet esille. Tuloksissa kuitenkin painottui yhteiskunnan vaikutus akkulturaatiokehitykseen, vaikka yhteiskunta puuttui kokonaan Sameroffin mallista. Yhteiskunnan arvot vaikuttivat opetussuunnitelman muodossa koulun mahdollisuuksiin edistää monipuolista akkulturaatiota. Koulun muutosehdotuksiksi esitettiin koulun monikulttuurisen ilmapiirin kasvattamista, luokkakokoonpanojen pohtimista sekä oman uskonnon ja äidinkielen muuttamista kaikille pakolliseksi, opetussuunnitelmaan sisältyväksi opetukseksi.