ERP-tutkimus oksitosiinihormonin vaikutuksista tunteiden havaitsemiseen pienten lasten äideillä

Abstract

Vanhemman sensitiivisyydellä tarkoitetaan vanhemman taitoa lukea tarkasti lapsensa tuottamia vihjeitä sekä kykyä vastata näihin vihjeisiin nopeasti ja tarkasti. Oksitosiinihormonin puolestaan tiedetään liittyvän hoivakäyttäytymiseen, kuten hellään kosketukseen ja positiiviseen tunneilmaisuun. Sekä vanhemman sensitiivisyydellä että oksitosiinihormonilla on olennainen rooli kiintymyssuhteen muodostumisessa. Näin ollen onkin tärkeää saada tietoa siitä, kuinka oksitosiini vaikuttaa vanhemman herkkyyteen havaita lapsen kasvot ja kasvojen tunneilmaisut.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten intranasaalisen oksitosiinin antaminen vaikuttaa kasvojen havaitsemiseen pienten lasten äideillä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, ovatko intranasaalisen oksitosiinin vaikutukset kasvojen havaitsemiseen erilaiset riippuen kasvojen iästä ja tunneilmaisusta. Satunnaistettuun kaksoissokkotutkimukseen osallistui yhteensä 52 äitiä, joiden lapset olivat 12-17 kuukauden ikäisiä. Äidit kävivät tutkittavana kaksi kertaa, joista toisella kerralla he saivat nenäsuihkeena lumevalmistetta, toisella kerralla oksitosiinihormonia. Äitien tehtävänä oli tunnistaa näytöllä esitettyjä kasvokuvia, jotka kuuluivat neljään eri kategoriaan: vauvan iloiset kasvot, vauvan surulliset kasvot, aikuisen iloiset kasvot ja aikuisen surulliset kasvot. Samalla mitattiin äitien aivoaktivaatiota kasvokuviin elektroenkefalografiaa (EEG) hyödyntäen. ERP-menetelmällä mitattiin N170-, EPN- ja LPP-jännitevasteita, joiden tiedetään liittyvän keskeisesti kasvojen prosessointiin. Ensimmäinen hypoteesi oli, että äitien vasteet ovat voimakkaampia vauvojen kuin aikuisten kasvokuviin, ja surullisiin kuin iloisiin kasvokuviin. Toinen hypoteesi oli, että vasteet vauvojen kasvoihin ovat voimakkaampia oksitosiini- kuin lumetilanteessa. Kolmas hypoteesi oli, että oksitosiinitilanteessa vahvistuisivat vasteet erityisesti vauvojen surullisiin tunneilmaisuihin. Lisäksi oletettiin, että äidin kiintymyssuhdemielikuvat omasta äitisuhteestaan voivat moderoida sitä, kuinka intranasaalinen oksitosiini häneen vaikuttaa. Näin ollen neljäs hypoteesi oli, että oksitosiini voimistaisi vasteita enemmän äideillä, joilla oli alhaiset välttelevän ja ahdistuneen kiintymyksen pistemäärät.

Tutkimuksessa saatiin osittain hypoteeseja tukevia tuloksia. Surulliset kasvot synnyttivät iloisia kasvoja voimakkaammat N170- ja EPN-vasteet. EPN-vaste oli voimakkaampi vauvojen kuin aikuisten kasvokuviin, kun taas N170-vasteeseen kasvojen iällä ei ollut vaikutusta. EPN- ja N170-vasteet olivat voimakkaimmat vauvan surullisiin tunneilmaisuihin. Oksitosiinin havaittiin yleisesti voimistavan EPN-vastetta, kun taas N170-vasteeseen sillä oli marginaalinen, vastetta heikentävä vaikutus. Oksitosiini heikensi N170- ja EPN-vastetta vauvan surullisiin tunneilmaisuihin. Lisäksi oikean aivopuoliskon EPN-vaste oli aikuisten kasvot nähtäessä heikompi oksitosiini- kuin lumetilanteessa. LPP-vasteeseen kasvojen iällä, tunneilmaisulla tai oksitosiinilla ei ollut vaikutusta. Tutkittavien oman äitisuhteen kiintymyssuhdemielikuvien havaittiin muuntavan oksitosiinin vaikutusta; tutkittavilla, joilla oman äitisuhteen välttelevät ja ahdistuneet kiintymyssuhdemielikuvat olivat vähäisiä, oksitosiini heikensi EPN-vastetta. Äideillä, joilla välttelevät kiintymyssuhdemielikuvat olivat vähäisiä, oksitosiini heikensi EPN-vastetta erityisesti vauvan surullisiin tunneilmaisuihin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että oksitosiinihormoni vaikuttaa äitien aivoaktivaatioon heidän havainnoidessaan kasvoja ja niillä esiintyviä tunteita.