Heteronormit identiteettejä rajoittamassa : identiteetti, perhekäsitykset ja tulevaisuus nuorten lapsettomien ei-heteroseksuaalien elämäntarinoissa

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen miten heteronormit näyttäytyvät sellaisten ihmisten elämäntarinoissa, jotka eivät koe näiden normien mukaan elävänsä. Pohjana tutkimukselleni toimii tasa-arvoisen avioliittolain, perheen ja vanhemmuuden ympärillä viime vuosina käyty keskustelu. Perhe on monessa mielessä suomalaisille pyhä ja sen vuoksi siihen liittyvät muutokset herättävät voimakkaita tunteita. Vaikka keskustelu kiinnittyykin perheeseen ja avioliittoon, se samalla tekee myös näkyväksi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä asenteita ja normeja.

Olen kiinnostunut ei-heteroseksuaalisen identiteetin omaavien nuorten aikuisten näkemyksistä, kokemuksista, tunteista ja odotuksia liittyen perheeseen, omaan identiteettiin ja toimijuuteen. Keräsin tutkimusaineistoni sosiaalisessa mediassa julkaistun kirjoituspyynnön avulla. Aineistoni koostuu 25:tä itsensä ei-heteroseksuaaliksi määrittelevän 18-35 vuotiaan nuoren aikuisen kertomuksesta.

Analyysini on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa rakensin narratiivisen analyysin keinoin kolme eri mallitarinaa, jotka kuvaavat ei-heteroseksuaalisen nuoren aikuisen identiteettiprosessia heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Toisessa osassa hahmottelin aineistoni sisällön analyysin keinoin nostaen esiin perheeseen, vanhemmuuteen ja heteronormeihin liittyviä kertomuksissa painottuneita teemoja.

Löysin aineistostani kolme erilaista mallitarinaa, joissa ei-heteroseksuaalista identiteettiprosessia ja omaa suhdettaan ympäristöön kuvataan eri tavoin. Kaikille tarinoille oli yhteistä yhteiskunnan heteronormatiivisuuden ja seksuaalivähemmistöjen aseman kritisointi. Eri tarinatyyppien välillä ei ollut huomattavissa suuria eroja perhekäsitysten suhteen. Riippumatta siitä halusiko tutkittava tulevaisuudessa lapsia vai ei, niin hyvän vanhemmuuden nähtiin rakentuvan rakkaudesta, hyväksynnästä ja turvallisista rajoista. Vanhempien sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella tai perheen kokoonpanolla ei nähty olevan merkitystä.

Suuria eroja kuitenkin löytyi siinä, kuinka kertojat kokivat heteronormien omaa elämäänsä rajoittavan ja omiin valintoihinsa (esim. perheen perustamiseen) vaikuttavan. Mutkaisen tien kautta päämäärään -tarinatyypin kertojat kertoivat kokeneensa aikuiseksi kasvaessaan parhaimmillaan suuria onnen hetkiä ja huonoimmillaan epävarmuutta, syrjintää ja masennusta. Lopulta he olivat kuitenkin hyväksyneet itsensä ja ympäröivän maailman ja kokivat voivansa vaikuttaa omiin valintoihinsa heteronormeista huolimatta, ainakin jossakin määrin. Varmoin askelin -tarinatyypissä oman identiteetin löytäminen ja hyväksyminen näyttäytyivät suhteellisen mutkattomana prosessina. Oma toimijuus suhteessa heteronormatiivisiin rakenteisiin nähtiin vahvana eikä niiden nähty rajoittavan omia valintoja juurikaan. Tarinoissa painottui läheisten antama tuki ja syrjintäkokemusten vähäisyys. Syrjäpolkujen kulkijat kokivat identiteettiprosessin haastavana ja ympäröivän yhteiskunnan rakenteita omaa toimintaa voimakkaasti rajoittavana, jopa lamaannuttavana. Heidän tarinoissaan nousi eniten esiin lapsuudessa ja nuoruudessa koettu syrjintä ja lähiympäristön hyväksynnän puute.

Kaikissa tarinatyypeissä kritisoitiin voimakkaasti oman identiteetin määrittelyn tarvetta, jonka nähtiin kumpuavan heteronormatiivisista rakenteista. Toisaalta kertojat itse nostivat tätä identiteettipohdintaa jatkuvasti esiin ja osa kertoi myös siitä helpotuksen tunteesta, joka syntyi, kun omalle identiteetille oli vihdoin löytynyt nimi. Tämän määrittelytarpeen kritisoinnin ja toisaalta oman kategorian paikantamiseen liittyvän helpotuksen taustalta nousee esiin kertojien tarve tulla muiden hyväksymäksi sellaisena kuin on.

Eräs tutkimuksen tärkeimpiä huomioita on se, että lapsuudessa/nuoruudessa saatu tuki tai vaihtoehtoisesti sen puute vaikutti siihen, kuinka rajoittaviksi yhteiskunnan rakenteet koettiin aikuisena. Ne jotka kokivat saaneensa osaksensa hyväksyntää lapsuudessa ja nuoruudessa, kokivat nyt aikuisina pärjäävänsä sen voimin ja hyväksyvänsä samalla itsensä osana tätä maailmaa. Ne, jotka olivat läpi lapsuuden ja nuoruuden jatkuvasti kokeneet, ettei heitä hyväksytty omana itsenään, eivät myöskään uskoneet siihen, että nyt aikuisena pystyisivät elämään syrjivien rakenteiden keskellä omia tarpeitaan unohtamatta. Tutkimukseni havainnollistaa siis pohjimmiltaan rakenteen ja toimijuuden dilemmaa ja yksilön oman historian ja kokemuksen vaikutusta siihen.