Koulun kerhotoiminnan monet ulottuvuudet : opettajat ja opiskelijat kerhotoiminnan kuvaajina

Abstract

Peruskoulun kerhotoimintaa on kehitetty runsaasti tutkimusta edeltävän kymmenen vuoden aikana. Viime vuosien hankkeet ja suositukset kohdistavat muutospaineita koulun toiminnalle koko koulupäivän rakenteen tasolla. Tutkimuksessa lähestyttiin koulun kerhotoimintaa erityisesti opetussuunnitelman, joustavan koulupäivän ja kerhotoiminnan laatukriteerien kautta. Lisäksi käsiteltiin kerhotoiminnan yhteyttä oppimiseen, kouluviihtyvyyden parantamiseen ja lasten hyvinvointiin. Opettajan toimiminen kerhonohjaajana oli myös yksi näkökulma kerhotoimintaan.

Tämän mixed methods -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, millaisena peruskoulun kerhotoiminta näyttäytyy kerhoa ohjanneille peruskoulun opettajille. Tämän lisäksi selvitettiin ja kuvattiin, miten ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulun kerhotoimintaa koskevat näkemykset eroavat kerhoa ohjanneiden peruskoulun opettajien näkemyksistä. Kerhonohjaajina toimineilta opettajilta aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, johon saatiin 36 analysoitavaa vastausta. Lisäksi neljää kyselylomakkeeseen vastannutta opettajaa haastateltiin tutkimustulosten laajentamiseksi ja syventämiseksi. Eri aineistojen käyttäminen paransi myös tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoilta (n=61) kerättiin aineisto samalla kyselylomakkeella kuin opettajiltakin.

Tutkimuksessa käytetty kyselylomake sisälsi suljettuja ja avoimia osioita. Näin ollen jo kyselylomakkeesta saatiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Likert-asteikolliset väittämät luokiteltiin analyysivaiheessa osioihin, joissa oli samaa aihepiiriä koskevia väittämiä. Väittämistä laskettiin keskiarvoja ja -hajontoja, minkä lisäksi tarkasteltiin vastausten jakaumia. Avointen osioiden vastauksia analysoitiin etsimällä vastauksista teemoja ja luokittelemalla vastaukset teemojen mukaan. Eri teemoihin asettuneiden vastausten lukumääriä laskettiin. Opettajien ja opiskelijoiden vastausten jakaumia verrattiin ristiintaulukoimalla, ja erojen tilastollinen merkitsevyys varmistettiin Mann Whitney U -testillä. Opettajien haastattelut litteroitiin ja teemoiteltiin. Haastattelut jakautuivat viiteen luokkaan, joilla kaikilla oli myös väitemuotoista yläluokkaansa eritteleviä ja tarkentavia alaluokkia.

Tutkimuksessa saatiin selville, että kerhoa ohjanneet opettajat näkevät kerhotoiminnan hyvin myönteisessä valossa niin lasten, koulun kuin itsensäkin kannalta. Opettajien mielikuvissa kerhotoiminta vastasi sille perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (OPH 2004; OPH 2014) asetettuja tavoitteita ja tehtäviä erityisesti harrastuneisuuden osalta. Harrastamisen mahdollisuuden opettajat liittivät tasa-arvon lisäämiseen. Opettajille kerhot näyttäytyivät lisäksi paikkana, jossa lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja siten paremman itsetunnon ja apua koulunkäyntiin. Opettajat kokivat kerhotoiminnan myös lisäävän lasten kuulumista koulun yhteisöön. Opettajien mielestä kerho on paikka sosiaalisten suhteiden hankkimiselle ja kehittämiselle. Onnistunut kerhotoiminta on opettajien mielestä osallistavaa. Kerhoa ohjanneiden opettajien mielestä opettaja on hyvä kerhonohjaaja, vaikka koulutus ei annakaan kovin paljoa eväitä kerhonohjaajana toimimiseen. Kerhoista opettaja saa itselleen oppilaantuntemusta, nautintoa ja välineitä oman työnsä kehittämiseen.

Opiskelijoiden käsitykset kerhotoiminnasta eivät vastanneet täysin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määritelmää kerhotoiminnasta. Vastauksista heijastui myös opiskelijoiden epävarmuus: kerhotoiminta, opettajan työ ja koulun arki ovat opiskelijoille vielä vieraita. Opiskelijoiden ja opettajien näkemykset erosivat toisistaan erityisesti muutamassa kohdassa. Opiskelijat eivät kokeneet kerhotoiminnan kuuluvan kovin vahvasti koulun tehtäviin. Lisäksi opiskelijat kokivat, että opettaja ei ole kovin hyvä kerhonohjaaja. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että kerhotoiminta on turvallista, ja pitivät onnistunutta kerhotoimintaa jopa ei-tavoitteellisena toimintana.

Jatkossa olisi tarpeen keskittyä siihen, että kerhotoiminta oikeasti osallistaa lapsia. Kerhotoiminnan vapaaehtoisuudesta tulee pitää huolta myös joustavan koulupäivän yhteydessä. Opettajien koulutus ei juurikaan valmista kerhon ohjaamiseen. Opettajien näkemyksiä heidän kasvatuksellisesta tehtävästään tulee laajentaa vastaamaan muuttuvaa koulupäivää ja kehittyvää koulun tehtävää.