Suomen työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta ja sen tulevaisuus

Abstract

Suomen työeläkejärjestelmä hallinnoi merkittävän suuruista sijoitusvarallisuutta, jonka sijoittaminen on järjestelmän toinen tärkeä tehtävä eläketurvan toimeenpanon ohella. Eläkerahastojen sijoitustuottojen avulla varaudutaan eläkemenon kasvuun. Sijoitustoiminnasta vastaavat Suomen hajautetussa työeläkejärjestelmässä useat erilaiset työeläkevakuuttajat. Yksityisalojen työntekijöiden työeläkelaitoksia ovat keskenään kilpailevat työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat. Julkisalojen työntekijöiden työeläketurvaa toimeenpanevat ja eläkevaroja sijoittavat erilaiset työnantajakohtaiset laitokset. Laitosten yhteiskunnallisesti merkityksellinen sijoitustoiminta kohtaa parhaillaan ja seuraavien vuosien aikana erilaisia muutostekijöitä järjestelmän ominaisuuksien, demografisten tekijöiden ja pääomamarkkinoiden kehityksen myötä. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus muodostaa näkemys siitä, millaista erityyppisten työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta on ja mistä sen ominaisuudet johtuvat, sekä kartoittaa sitä, millaiset tulevaisuuden näkymät työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnalla on. Erilaisten työeläkelaitosten sijoitustoiminnan erityispiirteitä ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä ei ole aiemmin tutkittu, etenkään nykyistä vastaavassa tilanteessa.

Tutkimus on pääasiallisesti kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston ensimmäinen osa koostuu seitsemän eri työeläkelaitoksissa ja yhden sosiaali- ja terveysministeriössä tehdyn tutkimushaastattelun tuloksista. Haastateltavat ovat haastatelluissa laitoksissa ja ministeriössä työskennelleitä henkilöitä, joilla on laaja kokemus tutkimuksen aihepiiristä. Haastattelut on toteutettu yksilöllisinä ja puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja niiden tulokset on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineiston toinen osa koostuu Finanssivalvonnalta ja alan edunvalvontajärjestöltä TELA ry:ltä valmiina kerätystä laitosten sijoitustoimintaa kuvaavasta numeerisesta aineistosta, jonka perusteella on tehty vertailevaa aikasarjatutkimusta. Tutkimuskysymyksiin on vastattu käyttäen rinnakkain teoriapohjaa, haastattelujen tuloksia ja numeerista aineistoa.

Tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että sijoitustoiminnassa on järjestelmän piirteistä ja laitosten omista toimintatavoista johtuvia eroja laitostyyppien välillä ja sisällä. Yksityisalojen laitosten sijoitustoimintaa voidaan kuvailla kilpailu-, sääntely- ja riskienhallintalähtöiseksi. Julkisalojen laitosten sijoitustoimintaa määrittää kilpailun ja vakavaraisuussääntelyn puuttuessa pääasiassa niiden sisäinen tavoitteenasetanta. Vaikka tutkimuksessa on tunnistettu järjestelmän piirteistä johtuvia vaikutuksia laitosten sijoitustoimintaan, minkään tietyn tyyppisen laitoksen paremmuutta sijoitustoiminnassa ei voida suoraan osoittaa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa selvältä, että laitosten sijoitustoiminnan ja järjestelmän taloudellisen kestävyyden tulevaisuuden edellytykset ovat haastavat ainakin keskipitkällä aikavälillä erityisesti pääomamarkkinoiden vaikeasti ennustettavasta kehityksestä johtuen. Vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää mukauttamalla järjestelmää ja laitosten sijoitustoimintaa muutoksiin esimerkiksi sääntelyä kehittämällä. Eläkejärjestelmän kestävyys vaikuttaakin sijoitustoiminnan lähitulevaisuuden haasteista riippumatta pitkällä aikavälillä turvatulta, mikäli talouskasvu ja työllisyys kehittyvät odotetusti.