Detection of vaccine-derived rotavirus strains in non-immunocompromised children up to 3-6 months after vaccination
Markkula, Jukka (2017)
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701301069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701301069
Tiivistelmä
RotaTeq® on elävä, oraalisesti kolmesti (2, 3 ja 5 kk) annosteltava rotavirusrokote, joka koostuu ihmisen ja naudan rotavirusten yhdistelmistä. Villityypin rotavirusten tapaan myös rokotetyypin viruksien on havaittu erittyvän ja muodostavan uusia kombinaatioita rokotteen sisältämien kantojen välillä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia rokotetyypin rotaviruksen erityksen yleisyyttä lapsilla. Aineistona käytettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syyskuun 2009 ja elokuun 2011 välisenä aikana hoidettuja ripulitautia (AGE) tai hengitystieinfektiota (RTI) sairastavia lapsia, joilta kerättiin ulostenäyte. Tutkimukseemme osallistui 333 lasta, jotka olivat saaneet vähintään yhden annoksen RotaTeq® rokotetta. Lapset jaettiin tutkimusryhmiin taudin diagnoosin perusteella: 182 RTI, 56 AGE, ja 62 lapsella oli molempien oireita. Ulostenäytteistä tutkittiin PCR-menetelmällä rotaviruksen pintaproteiinit VP7, VP4 ja VP6 mahdollisen rokoteviruksen tunnistamiseksi. Rokoteperäisiä yhdistelmäviruksia yritettiin kasvattaa soluviljelmissä.
Tutkimuksessamme RotaTeq® rokoteviruksen erittyminen oli yleistä, 17 %:lla (49) lapsista havaittiin RotaTeq® VP7 ulosteesta. Näistä 30 lapsella oli RTI, 12 AGE ja 7 molempia oireita. RotaTeq® G1 oli yleisin genotyyppi kaikissa ryhmissä. Erityksen kestoa tutkittiin RTI lapsilla, joita pidimme terveiden verrokkeina. Eritystä havaittiin 14/28 (50 %) näytteistä, jotka oli otettu 1. ja 2. rokoteannoksen välissä, 10/38 (26 %) 2. ja 3. annoksen välissä, ja 6/117 (5 %) 3. rokoteannoksen saaneiden näytteistä. On kuitenkin mahdollista, että erittyminen on alkanut jo ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen, joten todellisuudessa erityksen kesto voi olla havaittua pidempi.
Tutkimuksessa havaitsimme, että RotaTeq® rokotevirusten erittyminen on yleistä myös lapsilla, joilla ei ole gastroenteriitin oireita. Pitkään jatkuva virusten erittyminen ja täten myöskin lisääntyminen suolistossa viittaa pitkittyneeseen, jopa krooniseen infektioon. Löydöksen kliininen merkitys on kuitenkin epäselvä ja vaatii lisätutkimuksia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia rokotetyypin rotaviruksen erityksen yleisyyttä lapsilla. Aineistona käytettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syyskuun 2009 ja elokuun 2011 välisenä aikana hoidettuja ripulitautia (AGE) tai hengitystieinfektiota (RTI) sairastavia lapsia, joilta kerättiin ulostenäyte. Tutkimukseemme osallistui 333 lasta, jotka olivat saaneet vähintään yhden annoksen RotaTeq® rokotetta. Lapset jaettiin tutkimusryhmiin taudin diagnoosin perusteella: 182 RTI, 56 AGE, ja 62 lapsella oli molempien oireita. Ulostenäytteistä tutkittiin PCR-menetelmällä rotaviruksen pintaproteiinit VP7, VP4 ja VP6 mahdollisen rokoteviruksen tunnistamiseksi. Rokoteperäisiä yhdistelmäviruksia yritettiin kasvattaa soluviljelmissä.
Tutkimuksessamme RotaTeq® rokoteviruksen erittyminen oli yleistä, 17 %:lla (49) lapsista havaittiin RotaTeq® VP7 ulosteesta. Näistä 30 lapsella oli RTI, 12 AGE ja 7 molempia oireita. RotaTeq® G1 oli yleisin genotyyppi kaikissa ryhmissä. Erityksen kestoa tutkittiin RTI lapsilla, joita pidimme terveiden verrokkeina. Eritystä havaittiin 14/28 (50 %) näytteistä, jotka oli otettu 1. ja 2. rokoteannoksen välissä, 10/38 (26 %) 2. ja 3. annoksen välissä, ja 6/117 (5 %) 3. rokoteannoksen saaneiden näytteistä. On kuitenkin mahdollista, että erittyminen on alkanut jo ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen, joten todellisuudessa erityksen kesto voi olla havaittua pidempi.
Tutkimuksessa havaitsimme, että RotaTeq® rokotevirusten erittyminen on yleistä myös lapsilla, joilla ei ole gastroenteriitin oireita. Pitkään jatkuva virusten erittyminen ja täten myöskin lisääntyminen suolistossa viittaa pitkittyneeseen, jopa krooniseen infektioon. Löydöksen kliininen merkitys on kuitenkin epäselvä ja vaatii lisätutkimuksia.