Ikääntyneiden päivystyspotilaiden palvelutarve
Setälä, Heidi (2017)
2017
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701251060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701251060
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden päivystyspotilaiden palvelutarvetta ensimmäisellä viikolla kotiutumisen jälkeen ja taustatekijöiden yhteyttä palvelutarpeeseen. Tutkimuksen aineisto (n = 133) kerättiin osana Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön tutkimushanketta vuosina 2013-2014 kahdelta päivystyspoliklinikalta. Kysely suoritettiin PREPARED-mittarin avulla kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen. Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevia tilastollisia analyyseja, ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä.
Tulosten mukaan ikääntyneet potilaat tarvitsivat kotiutuksen jälkeen apua ja tukea eniten omalta lähipiiriltään eli perheeltään, sukulaisiltaan tai muilta läheisiltään. Avohoitopalveluita, joita olivat esimerkiksi kotisairaanhoitajan käynti ja ateriapalvelu, käyttivät runsaimmin yli 80-vuotiaat ja arkipäivinä kotiutuneet ikääntyneet päivystyspotilaat. Eniten käyntejä kotiutumisen jälkeen päivystyspoliklinikalle tekivät potilaat, jotka olivat kotiutuneet päivän aikana päivystyspoliklinikalta. Itseraportoitu kotiutumisvalmius oli yhteydessä ikääntyneiden päivystyspotilaiden palveluntarpeeseen kotiutuksen jälkeen. Potilaat, joiden itseraportoitu kotiutumisvalmius oli hyvä, käyttivät vähemmän muun ammattilaisen palveluita kotiutumisen jälkeen kuin ne, joilla kotiutumisvalmius oli heikompi.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että päivystyspoliklinikoilla olisi tärkeää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ikääntyneiden päivystyspotilaiden kotiuttamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi on ensiarvoista ottaa potilaan lähipiiri mukaan kotiutuksen suunnittelun ja toteutukseen, koska ikääntynyt päivystyspotilas tarvitsee enemmän lähipiirinsä kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden apua kotiutuksen jälkeen. Laadukkaalla kotiutumisen ohjauksella voidaan tukea potilaan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, joita kotona selviytymisessä tarvitaan ja mahdollisesti ehkäistä osa uusintakäynneistä päivystyspoliklinikalle. Lisäksi avohoitopalvelut pystytään näin kohdentamaan tarkoituksenmukaisemmin.
Tulosten mukaan ikääntyneet potilaat tarvitsivat kotiutuksen jälkeen apua ja tukea eniten omalta lähipiiriltään eli perheeltään, sukulaisiltaan tai muilta läheisiltään. Avohoitopalveluita, joita olivat esimerkiksi kotisairaanhoitajan käynti ja ateriapalvelu, käyttivät runsaimmin yli 80-vuotiaat ja arkipäivinä kotiutuneet ikääntyneet päivystyspotilaat. Eniten käyntejä kotiutumisen jälkeen päivystyspoliklinikalle tekivät potilaat, jotka olivat kotiutuneet päivän aikana päivystyspoliklinikalta. Itseraportoitu kotiutumisvalmius oli yhteydessä ikääntyneiden päivystyspotilaiden palveluntarpeeseen kotiutuksen jälkeen. Potilaat, joiden itseraportoitu kotiutumisvalmius oli hyvä, käyttivät vähemmän muun ammattilaisen palveluita kotiutumisen jälkeen kuin ne, joilla kotiutumisvalmius oli heikompi.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että päivystyspoliklinikoilla olisi tärkeää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ikääntyneiden päivystyspotilaiden kotiuttamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi on ensiarvoista ottaa potilaan lähipiiri mukaan kotiutuksen suunnittelun ja toteutukseen, koska ikääntynyt päivystyspotilas tarvitsee enemmän lähipiirinsä kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden apua kotiutuksen jälkeen. Laadukkaalla kotiutumisen ohjauksella voidaan tukea potilaan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, joita kotona selviytymisessä tarvitaan ja mahdollisesti ehkäistä osa uusintakäynneistä päivystyspoliklinikalle. Lisäksi avohoitopalvelut pystytään näin kohdentamaan tarkoituksenmukaisemmin.