Lasten pitää puhua puhekieltä, presidentin ei : Lehtikieli ja puhekielisyys: toimittajien mielipiteitä puhekielen käyttämisestä sanomalehdissä
Heinonen, Sanna (2017)
2017
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701231054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701231054
Tiivistelmä
Pro gradu -työni on sosiolingvistinen tutkimus toimittajien asenteista ja mielipiteistä puhekielisten ilmaisujen käyttämisestä lehtiteksteissä. Se on toteutettu survey-kyselytutkimuksena, jonka tuloksia analysoidaan sisällön erittelyn ja sisällönanalyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 227 suomalaista toimittajaa päivittäin ilmestyvistä sanomalehdistä, ja jokainen Suomessa päivittäin ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti on siinä mukana. Puhekieliset ilmaisut olen jakanut yleispuhekielisiin sanoihin, murteeseen sekä puhekielisiin rakenteisiin.
Selvästi hyväksytyintä lehtiteksteissä on puhekielen käyttö sitaateissa. Vähiten lehtitekstissä hyväksyttiin erilaisten puhekielisten rakenteiden käyttöä. Ne mielletään yleensä kielioppivirheiksi, kun taas yksittäisten sanojen käyttö koetaan toisinaan taidokkaaksi kielenkäytöksi. Yksittäisten sanojen kohdalla vaihtelu on kuitenkin suurta: hyväksytyimpiä ovat sellaiset sanat, joita käytetään runsaasti arkipuhekielessä muutoinkin. Kiistanalaisia seikkoja ovat muun muassa puhekielen käyttö lasten haastatteluissa sekä murteiden käyttäminen. Eri murrealueilla ei tässä tutkimuksessa huomattu merkittäviä eroja puhekielen käytön suhteen.
Selvää on, että puhekieli on tullut lehtiteksteihin jäädäkseen, ja toimituksissa on hyvä miettiä sitä, pitäisikö sen käytöstä rakentaa yhteiset pelisäännöt, vai onko kyseessä lopulta jokaisen toimittajan ammattitaitoon ja vapauteen liittyvä asia, josta kukin päättää itsenäisesti.
Selvästi hyväksytyintä lehtiteksteissä on puhekielen käyttö sitaateissa. Vähiten lehtitekstissä hyväksyttiin erilaisten puhekielisten rakenteiden käyttöä. Ne mielletään yleensä kielioppivirheiksi, kun taas yksittäisten sanojen käyttö koetaan toisinaan taidokkaaksi kielenkäytöksi. Yksittäisten sanojen kohdalla vaihtelu on kuitenkin suurta: hyväksytyimpiä ovat sellaiset sanat, joita käytetään runsaasti arkipuhekielessä muutoinkin. Kiistanalaisia seikkoja ovat muun muassa puhekielen käyttö lasten haastatteluissa sekä murteiden käyttäminen. Eri murrealueilla ei tässä tutkimuksessa huomattu merkittäviä eroja puhekielen käytön suhteen.
Selvää on, että puhekieli on tullut lehtiteksteihin jäädäkseen, ja toimituksissa on hyvä miettiä sitä, pitäisikö sen käytöstä rakentaa yhteiset pelisäännöt, vai onko kyseessä lopulta jokaisen toimittajan ammattitaitoon ja vapauteen liittyvä asia, josta kukin päättää itsenäisesti.