Pk-yritysten osallistaminen ja innovaatiot julkisten hankintojen lainsäädäntöuudistuksessa

Abstract

Pk-yrityksissä on vuosien mittaan koettu ongelmia julkisiin hankintoihin osallistumisessa. Julkiset hankinnat ovat kansantaloudellisesti merkittävä kokonaisuus ja siksi on tärkeää, että myös pienillä- ja keskisuurilla yrityksillä on mahdollisuus kilpailla julkisista hankintasopimuksista. Pk-yritysten on todettu olevan usein innovatiivisia, joten niiden osallistaminen julkisiin hankintoihin mahdollistaa myös innovaatioiden huomioimisen hankinnoissa. Innovaatiot taas osaltaan edistävät talouskehitystä. Julkisten hankintojen lainsäädäntöuudistus alkoi vuonna 2014 ja vastaa osittain näihin näkökohtiin tavoitellen sääntelyn joustavoittamisen lisäksi pk-yritysten parempia osallistumismahdollisuuksia sekä innovaationäkökulmien huomioimista.

Työssä pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, minkälaisia mahdollisuuksia tai rajoitteita tämä uusi lainsäädäntö antaa pk-yritysten osallistumiselle ja innovaatioiden huomioimiselle julkisissa hankinnoissa. Työssä pyritään selvittämään oikeusdogmaattisesti sitä, millä eri keinoilla voidaan uudistuvan lainsäädännön valossa tukea pk-yrityksiä ja niiden tekemiä innovaatioita julkisten hankintojen avulla. Aihetta lähestytään pääasiassa lainvalmisteluaineistoa sekä sääntelyä analysoiden. Haasteena tutkimusta tehdessä oli tavallaan "keskeneräinen" oikeustila, jossa osa direktiivien säännöksistä oli jo voimassa, mutta ei vielä saatettu lain tasolle.

Tutkimuksessa ilmeni, että lakiuudistuksessa huomioidaan monella eri tavalla pk-yritysten osallistaminen sekä innovaationäkökulmat. Keinoina laki esittää muun muassa velvoitteen hankintasopimusten osiin jakamiselle, menettelyjen osittaisen joustavoittamisen ja uutena menettelynä esimerkiksi innovaatiokumppanuuden, rajoitteen liikevaihtovaatimukselle, soveltuvuuden todentamisen helpottamisen yhteisellä eurooppalaisella hankinta-asiakirjalla, neuvonnan lisäämisen sekä hankintalainsäädännön valvonnan perustamisen. Muita pk-yrityksiin ja innovaatioihin vaikuttavia seikkoja uudessa lainsäädännössä ovat muun muassa sääntely markkinavuoropuheluiden osalta, hankinnan kohteen kuvauksen joustavoittaminen, laadun näkökulmien korostaminen, tarjouksen jättämiselle varattavan ajan lyhentäminen sekä muun muassa sidosyksikköhankintojen rajoittaminen. Moniin käsiteltyihin seikkoihin sisältyy jo itsessään sekä mahdollistavia että rajoittavia näkökulmia.

Pääosin hankintalakiuudistus vaikuttaisi enemmän mahdollistavalta kuin rajoittavalta. Moni asetettu velvoite uudistuksessa on kuitenkin vältettävissä hyvin perusteluin. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että tavoitteiden toteutuminen riippuu pitkälti hankintayksiköistä ja niiden käytännöistä.