"Paljon melua tyhjästä?" : yliopistojen kolmas tehtävä kansainvälisissä, kansallisissa ja instituutiokohtaisissa konteksteissa
Salomaa, Maria (2017)
2017
Korkeakouluhallinnon ja -johtamisen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Higher Education Administration and Management
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701201047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701201047
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan yliopistojen lakisääteisten tehtävien muutoksen myötä korostunutta, opetuksen ja tutkimuksen rinnalle noussutta "kolmatta tehtävää", jonka katsotaan tavallisesti sisältävän yhteiskunnallisen vaikuttavuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä toimia. Vaikka ilmiö ei ole uusi, sen tunnistaminen ja nimittäminen "kolmanneksi tehtäväksi" lähimenneisyydessä on nostanut aiheen mukaan keskeisiin korkeakoulupoliittisiin ohjausdokumentteihin. Siten "kolmas tehtävä" on myös vähitellen tullut näkyvämmin osaksi yliopistojen strategioita. Lisäksi se on noussut keskeiseksi tutkimuskohteeksi etenkin korkeakoulututkimuksen piirissä, jossa myös nimitys "Third Mission" on jo vakiintuneempi ilmaisu kuin sen suomenkielinen vastine "kolmas tehtävä".
Ilmiöön liittyvää tutkimusta ja julkista keskustelua leimaavat nykyisellään pirstaleisuus, käsitteellinen epätäsmällisyys sekä "kolmannen tehtävän" sisältöjen monitulkintaisuus, sillä sen voi katsoa toteutuvan yliopistojen kahden muun tehtävän kautta tai vaihtoehtoisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta täysin itsenäisenä tehtäväalueena. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mistä kaikesta yliopistojen "kolmannesta tehtävässä" oikeastaan on kyse. Ilmiötä tarkasteltiin avaamalla laadullisen tutkimuksen keinoin siihen liitettäviä sisältöjä kansainvälisessä, kansallisessa ja instituutiokohtaisissa konteksteissa. Aineistoon valittiin korkeakoulupoliittisia ohjausdokumentteja sekä kahden suomalaisen case-yliopiston strategiat. Analyysi pohjautuu kirjallisuuskatsauksen avulla muodostettuun "kolmannen tehtävän" merkitysnelikenttään, jossa ilmiön sisältöjä luokitellaan joko koulutus- tai tutkimusorientoituneeksi sekä yliopisto-organisaation ulkoisiin tai sisäisiin tehtäviin. Sekä kirjallisuuskatsauksen että analyysin perusteella "kolmanteen tehtävään" liitettävät toimet vaihtelevat suuresti tutkimustulosten hyödyntämisestä yritysyhteistyöhön ja vaihtoehtoisten opintopolkujen tarjoamisesta aina kumppanuuksiin ja osallistumiseen julkiseen keskusteluun.
Tutkimustulokset vahvistavat, ettei "kolmatta tehtävää" ole täsmällisesti määritelty missään aineistoon valikoidussa dokumentissa, ja että siihen liitettävät sisällöt ovat lähes poikkeuksetta joko koulutus- tai tutkimusorientoituneita tarkastelukontekstista riippumatta. Niistä ei muodostu nykytilassa yhtenäistä tehtäväkenttää. Ilmiön poliittinen ja rahoitusohjaus ovat löyhiä, ja vastuu "kolmannen tehtävän" toteuttamisesta jätetään yksittäisten yliopistojen oman aktiivisuuden varaan. Lisäksi "kolmanteen tehtävään" liitettävät sisällöt vaihtelevat suuresti tutkimusaloittain, joten ilmiön täsmällisempi tarkastelu ja ohjaus vaatisivat ensin konsensusta siitä, mitä sillä kussakin yhteydessä tarkoitetaan.
Ilmiöön liittyvää tutkimusta ja julkista keskustelua leimaavat nykyisellään pirstaleisuus, käsitteellinen epätäsmällisyys sekä "kolmannen tehtävän" sisältöjen monitulkintaisuus, sillä sen voi katsoa toteutuvan yliopistojen kahden muun tehtävän kautta tai vaihtoehtoisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta täysin itsenäisenä tehtäväalueena. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mistä kaikesta yliopistojen "kolmannesta tehtävässä" oikeastaan on kyse. Ilmiötä tarkasteltiin avaamalla laadullisen tutkimuksen keinoin siihen liitettäviä sisältöjä kansainvälisessä, kansallisessa ja instituutiokohtaisissa konteksteissa. Aineistoon valittiin korkeakoulupoliittisia ohjausdokumentteja sekä kahden suomalaisen case-yliopiston strategiat. Analyysi pohjautuu kirjallisuuskatsauksen avulla muodostettuun "kolmannen tehtävän" merkitysnelikenttään, jossa ilmiön sisältöjä luokitellaan joko koulutus- tai tutkimusorientoituneeksi sekä yliopisto-organisaation ulkoisiin tai sisäisiin tehtäviin. Sekä kirjallisuuskatsauksen että analyysin perusteella "kolmanteen tehtävään" liitettävät toimet vaihtelevat suuresti tutkimustulosten hyödyntämisestä yritysyhteistyöhön ja vaihtoehtoisten opintopolkujen tarjoamisesta aina kumppanuuksiin ja osallistumiseen julkiseen keskusteluun.
Tutkimustulokset vahvistavat, ettei "kolmatta tehtävää" ole täsmällisesti määritelty missään aineistoon valikoidussa dokumentissa, ja että siihen liitettävät sisällöt ovat lähes poikkeuksetta joko koulutus- tai tutkimusorientoituneita tarkastelukontekstista riippumatta. Niistä ei muodostu nykytilassa yhtenäistä tehtäväkenttää. Ilmiön poliittinen ja rahoitusohjaus ovat löyhiä, ja vastuu "kolmannen tehtävän" toteuttamisesta jätetään yksittäisten yliopistojen oman aktiivisuuden varaan. Lisäksi "kolmanteen tehtävään" liitettävät sisällöt vaihtelevat suuresti tutkimusaloittain, joten ilmiön täsmällisempi tarkastelu ja ohjaus vaatisivat ensin konsensusta siitä, mitä sillä kussakin yhteydessä tarkoitetaan.