ILO:n yleissopimuksen nro 169 vaikutus ihmisten yhdenvertaisuuteen Suomessa
Soikkeli, Aleksi (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701181041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701181041
Kuvaus
Tiivistelmässä nimeke muodossa: ILO:n yleissopimuksen nro 169:n ratifioinnin vaikutus ihmisten yhdenvertaisuuteen Suomessa
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus on tutkia oikeusdogmatiikan ja oikeushistorian keinoin ILO:n yleissopimuksen nro 169:n vaikutuksia ihmisten yhdenvertaisuuteen Suomessa. Aihetta käsitellään kansallisista lähtökohdista, joissa erityisinä painopistealueina ovat historiallisten lapinmaiden maanomistuksen ja hallinnan kehitys sekä nykyisen maankäytön päätös- ja suunnittelukäytänteet saamelaisten kotiseutualueella. Tutkielmassa ei oteta kantaa saamelaisuuden määritelmään Suomessa.
Yleissopimuksen ratifiointi aiheuttaa muutospainetta Suomen lainsäädännössä erityisesti sen maa-artikloiden osalta koskettaen Suomessa erityisesti Metsähallitusta, joka on saamelaisten kotiseutualueen suurin maanomistaja. Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurin heikentämiskieltoa ja sen mahdollista vaikutusta yhdenvertaisuuteen, jos sitä sovellettaisiin Metsähallituksen tehtäviin saamelaisten kotiseutualueella. Tutkielmassa tarkastellaan myös paliskuntien asemaa kulttuurisen elinkeinon ja käytännön toiminnan ristipaineessa.
Yleissopimuksen ratifioinnin vaikutus yhdenvertaisuuteen kulminoituu siihen, keitä sen katsotaan Suomessa koskevan, ja miten maankäytön ja hallinnan järjestelyt on tarkoitus toteuttaa. Erityisesti kulttuurin heikentämiskielto keinona yleissopimuksen maa-artikloiden implementoinnissa edellyttäisi nykyistä tarkempaa saamelaiskulttuurin määrittelyä.
Yleissopimuksen ratifiointi aiheuttaa muutospainetta Suomen lainsäädännössä erityisesti sen maa-artikloiden osalta koskettaen Suomessa erityisesti Metsähallitusta, joka on saamelaisten kotiseutualueen suurin maanomistaja. Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurin heikentämiskieltoa ja sen mahdollista vaikutusta yhdenvertaisuuteen, jos sitä sovellettaisiin Metsähallituksen tehtäviin saamelaisten kotiseutualueella. Tutkielmassa tarkastellaan myös paliskuntien asemaa kulttuurisen elinkeinon ja käytännön toiminnan ristipaineessa.
Yleissopimuksen ratifioinnin vaikutus yhdenvertaisuuteen kulminoituu siihen, keitä sen katsotaan Suomessa koskevan, ja miten maankäytön ja hallinnan järjestelyt on tarkoitus toteuttaa. Erityisesti kulttuurin heikentämiskielto keinona yleissopimuksen maa-artikloiden implementoinnissa edellyttäisi nykyistä tarkempaa saamelaiskulttuurin määrittelyä.