Sosioemotionaalisen kompetenssin tukeminen koulussa - systemaattinen kirjallisuuskatsaus suomalaiseen tutkimukseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosioemotionaalisen kompetenssin tukemista koulussa on tutkittu Suomessa ja mitä siitä on saatu selville. Tavoitteena oli systemaattisesti koota yhteen ja kartoittaa aiheesta toistaiseksi Suomessa tehty tutkimus. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena oli, tarjoavatko tutkimukset vastausta siihen, miten sosioemotionaalista kompetenssia voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisessa peruskoulussa.

Tutkimuksen kohteina olivat suomalaisessa kontekstissa toteutetut tutkimukset, joista on tehty vertaisarvioinnin läpikäynyt ja tieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimusartikkeli. Katsauksen aineisto koostui 27:stä tutkimusartikkelista, jotka käsittelevät 25:ttä eri tutkimusta. Tutkimusartikkelit käsittelivät interventiotutkimuksia (n=6), sosioemotionaalisen kompetenssin mittaamisesta tehtyjä tutkimuksia (n=3), pitkittäisasetelmalla tehtyjä tutkimuksia (n=10) sekä poikittaisasetelmalla tehtyjä tutkimuksia (n=8). Aineisto kerättiin 32:sta sähköisestä tietokannasta, jotka ovat Tampereen Yliopiston Nelli-portaalissa käyttäytymistieteiden aihealueen alla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin luotiin synteesit tutkimuksissa käytetyistä taustateorioista, asetetuista tutkimuskysymyksistä, käytetyistä tutkimusmetodeista sekä keskeisimmistä tutkimustuloksista.

Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisessa peruskoulussa toteutetuista sosioemotionaalisen kompetenssin tukiohjelmista on tehty varsin vähän tutkimuksia, joista on julkaistu vertaisarvioinnin läpikäynyt tutkimusartikkeli. Peruskoulussa on käytössä useita tukiohjelmia, joista vaikuttaisi olevan olemassa ainoastaan ulkomailla, usein Yhdysvalloissa, tehtyjä vaikuttavuustutkimuksia. Katsauksessa havaittiin lisäksi, että sosioemotionaalinen kompetenssi määrittyy hieman eri tavoin suomalaisessa ja yhdysvaltalaisessa aineistossa. Katsauksen tutkimuksissa sosioemotionaalinen kompetenssi määriteltiin useilla eri tavoilla, mutta niillä kaikilla oli vahvat juuret yhdysvaltalaisessa psykologian alan tutkimuksessa. Sosioemotionaalisen kompetenssin mittaamiseksi käytettiin 13:a erilaista mittaria. Eniten käytettiin määritelmää, jossa sosioemotionaalinen kompetenssi koostuu prososiaalisista taidoista (yhteistyö, empatia) ja antisosiaalisen käyttäytymisen (impulsiivisuus ja häirittävyys) vähäisyydestä. Katsauksen tutkimuksista suurimmassa osassa oli käytetty kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä.

Katsauksessa havaittiin, että vaikka sosioemotionaalisen kompetenssin kehitys alkaa ennen kouluikää, se jatkuu edelleen kouluiässä. Sosioemotionaalisen kompetenssin kehitykseen vaikuttavia tekijöitä, joihin koulussa voidaan vaikuttaa, olivat pitkäaikaiset taideharrastukset, prosessidraamaharjoitukset, prososiaalisten ongelmanratkaisustrategioiden opettaminen, korkea kognitiivis-motivationaalinen suuntautuminen sekä sosiaaliset suhteet. Kompetenssiin vaikuttavat kuitenkin myös perheen sisäiset tekijät ja oppilaaseen itseensä liittyvät tekijät, joihin koulussa ei voida vaikuttaa. Poikittaistutkimuksissa havaittiin lisäksi kiinnostavia yhteyksiä sosioemotionaalisen kompetenssin ja vanhempien kasvatustyylien, lapsen kognitiivisten taitojen, koulumenestyksen, aggressiivisuuden, kiusaamisen, minäkäsityksen sekä yksinäisyyden välillä. Näiden tekijöiden suhdetta sosioemotionaaliseen kompetenssiin tulisi tutkia pitkittäisasetelmalla, jotta syy-seuraussuhteista saataisiin parempi kuva. Tällöin voitaisiin arvioida esimerkiksi sosioemotionaalisen kompetenssin tukemisen mahdollisuuksia kiusaamisen ennaltaehkäisemisessä.