Kohti kestävää hyvinvointia? Hyvinvointidiskurssit suomalaisissa kestävän kehityksen politiikkastrategioissa
Holmi, Milja (2016)
2016
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701111023
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701111023
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitän suomalaisessa kestävän kehityksen politiikassa vallitsevia käsityksiä hyvinvoinnista, sekä suhteutan näitä käsityksiä vahvan kestävyyden tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin näkemyksiin kestävyydestä ja hyvinvoinnista. Lähestyn hyvinvointikäsitysten tarkastelua tutkimalla diskursseja. Päätutkimuskysymykseni on: millaisia ovat suomalaista kestävän kehityksen politiikkaa visioivien politiikkadokumenttien hyvinvointidiskurssit? Tarkasteluni kohteena ovat myös kestävyyttä ja hyvinvointia käsittelevät kriittiset tutkimusnäkemykset, joihin suhteutan aineistoanalyysini tuloksia. Tästä seuraa toinen tutkimuskysymykseni: ovatko aineistosta löydetyt hyvinvointidiskurssit tiedollisesti sulkeutuneita, vai onko hyvinvoinnin merkitys politisoitunut eli avautunut keskustelulle?
Empiirisen tarkastelun kohteena on kolme kansallisen kestävän kehityksen politiikan tulevaisuusstrategiaa, joissa visioidaan kestävää Suomea. Nämä strategiat ovat Valtioneuvoston kanslian (2013) julkaisema Kestävällä kasvulla hyvinvointia -tulevaisuusselonteko, Ympäristöministeriön (2013) Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus -dokumentti sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (2011) julkaisema Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -strategia.
Löytämistäni hyvinvointidiskursseista analysoin tarkemmin kolmea keskeistä hyvinvoinnin kontekstia: talouskasvua, ympäristöä sekä globaalia yhdenvertaisuutta. Aineistoanalyysini tulos on, että sekä talouskasvu- että ympäristödiskurssit ovat osittain avautuneet keskustelulle siitä, mitä hyvinvointi on. Globaalin yhdenvertaisuuden diskurssi sen sijaan on diskursiivisesti sulkeutunut. Analyysini tulosten perusteella esitän, että politiikassa ei näy, että kestävyysajattelun ja kestävän kehityksen tulo politiikkaan olisi merkittävästi muuttanut käsitystä hyvinvoinnista. Diskursiiviset avaumat kuitenkin kertovat siitä, että hyvinvoinnin merkitykset ovat politisoitumassa. Tämä on tärkeä askel, sillä kestävän hyvinvoinnin politisoituminen on merkittävä osa muutosta kohti kestävää maailmanyhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on jakautunut tasaisesti ja muuttuviin ympäristöolosuhteisiin sopeudutaan tavalla, joka ehkäisee uusien ongelmien syntyä.
Empiirisen tarkastelun kohteena on kolme kansallisen kestävän kehityksen politiikan tulevaisuusstrategiaa, joissa visioidaan kestävää Suomea. Nämä strategiat ovat Valtioneuvoston kanslian (2013) julkaisema Kestävällä kasvulla hyvinvointia -tulevaisuusselonteko, Ympäristöministeriön (2013) Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus -dokumentti sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (2011) julkaisema Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -strategia.
Löytämistäni hyvinvointidiskursseista analysoin tarkemmin kolmea keskeistä hyvinvoinnin kontekstia: talouskasvua, ympäristöä sekä globaalia yhdenvertaisuutta. Aineistoanalyysini tulos on, että sekä talouskasvu- että ympäristödiskurssit ovat osittain avautuneet keskustelulle siitä, mitä hyvinvointi on. Globaalin yhdenvertaisuuden diskurssi sen sijaan on diskursiivisesti sulkeutunut. Analyysini tulosten perusteella esitän, että politiikassa ei näy, että kestävyysajattelun ja kestävän kehityksen tulo politiikkaan olisi merkittävästi muuttanut käsitystä hyvinvoinnista. Diskursiiviset avaumat kuitenkin kertovat siitä, että hyvinvoinnin merkitykset ovat politisoitumassa. Tämä on tärkeä askel, sillä kestävän hyvinvoinnin politisoituminen on merkittävä osa muutosta kohti kestävää maailmanyhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on jakautunut tasaisesti ja muuttuviin ympäristöolosuhteisiin sopeudutaan tavalla, joka ehkäisee uusien ongelmien syntyä.