Järjestösektorin työntekijät näköalapaikalla : kolmannen sektorin vanhuspalveluiden työntekijöiden näkemyksiä hyvinvointiyhteiskunnasta ja vapaaehtoistyöstä

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee kolmannen sektorin vanhuspalvelujen työntekijöiden käsityksiä hyvinvointiyhteiskunnasta, siinä tapahtuneista muutoksista sekä vapaaehtoistyöstä ja sen muutoksista. Olen toteuttanut tutkimukseni haastattelemalla seitsemää työntekijää kuudesta kolmannen sektorin organisaatiosta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia käsityksiä kolmannen sektorin työntekijöillä on muuttuneesta hyvinvointivaltiosta ja vapaaehtoistyöstä.

Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt fenomenografista tutkimusotetta, jonka avulla on mahdollista saada selville ihmisten käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tavoitteena on ymmärtää tiettyä ilmiötä, joka tässä tapauksessa tapahtuu työtekijöiden käsitysten kautta.

Tutkimukseni tuloksina löysin neljä käsitekategoriaa liittyen hyvinvointiyhteiskuntaan ja sen muutokseen. Kategoriat ovat: yhteiskunnan ja kunnan linjaukset, kilpailutus, asiakaskunnan muutos ja asiakkaan vapaus valita. Vapaaehtoistyöhön liittyen aineistostani löytyi kolme käsitekategoriaa: vapaaehtoiset voimavarana, vapaaehtoisten pysyvyys ja vaihtuvuus sekä arvomaailma.

Tutkimukseni tulokset, käsitekategoriat, kertovat kuinka työntekijät käsittävät hyvinvointivaltioon liittyvät asiat lähtökohtaisesti taloudellisiin asioihin liittyvinä ja negatiivisina. Työntekijöiden mielestä yhteiskunta ja kunnat supistavat omia palveluitaan ja kilpailuttavat ostamiaan palveluita. Molemmat ilmiöt vaikuttavat kolmanteen sektoriin. Kuntien omien palveluiden supistuessa joutuvat kuntalaiset etsimään palveluja muualta eli kolmannelta ja yksityiseltä sektorilta. Kilpailutusten myötä kolmannen sektorin toimijat joutuvat muokkaamaan omaa toimintaansa sellaiseksi, että kilpailutuksiin on mahdollista osallistua ja että niissä pärjää. Muutokset palvelujärjestelmässä ovat muuttaneet työntekijöiden mielestä vanhuspalveluiden asiakaskuntaa. Kotona asuu entistä huonokuntoisempia vanhuksia ja tehostettuun palveluasumiseen siirtyy vanhuksia lähes saattohoitovaiheessa. Positiivisena asiana näyttäytyi käsitekategoria asiakkaan vapaus valita. Vapaaehtoiset näyttäytyvät kolmannen sektorin työssä voimavarana ja työn rikastuttajana. Vapaaehtoistyö tuo toimintaan inhimillistä lisää. Työntekijät kuitenkin kokivat, että vapaaehtoistyöltä odotetaan joskus aivan liikaa. Liikaa siinä mielessä, että vapaaehtoisia ei voida velvoittaa tekemäänsä työhön eikä näin ollen vapaaehtoistyöhön saisi liiaksi turvata. Työntekijöillä on käsitys siitä, että tulevaisuudessa vapaaehtoistyö tulee olemaan entistä pätkittäisempää ja kausiluontoisempaa. Kolmannen sektorin työntekijät tekivät selvän eron oman ja julkisen sektorin hoivatyön välille. Kolmannen sektorin työntekijät käsittivät, että heidän toimintansa on julkiseen verrattuna ihmisläheisempää.

Teoriaosuudessa käsittelen hyvinvointivaltion syntyä sekä sen muutosta hyvinvointiyhteiskunnaksi sekä hoivavastuun jakautumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Käsittelen toisessa luvussa kansalaisyhteiskuntaa, kolmatta sektoria sekä vapaaehtoistyötä. Kolmannessa luvussa käsittelen vanhusten hoivaa. Teoriaosuudessa pyrin selvittämään, kuinka suomalainen yhteiskunta on rakentunut ja muuttunut vanhushoivan näkökulmasta ja kuinka vastuu vanhusten hoivasta yhteiskunnassa jakaantuu. Olen pyrkinyt tuomaan esiin jännitteen julkisesti tuotetun ja informaalin hoivan välillä sekä julkisen sektorin ja kolmannen sektorin luonteet.