Huostaanoton valmistelun pulmakohdat hyvän päätöksenteon haasteena

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka huostaanoton valmistelua haittaavat tekijät haastavat hyvää huostaanottojen päätöksentekoa. Tutkielma on monimenetelmällinen sekä käytetyn aineiston että analyysin osalta. Tarkastelussa selvitetään kvalitatiivisen aineiston kautta sisällönanalyysin avulla, onko olemassa tekijöitä, jotka haittaavat merkittävästi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemiä huostaanottojen valmisteluja ja mitä nämä tekijät ovat. Sosiaalityöntekijöiden kertomien huostaanoton valmistelua haittaavien tekijöiden yhteyttä sosiaalityöntekijään itsensä liittyviin ja organisaatioon liittyviin tekijöihin on tarkasteltu kvantitatiivisesti määrällisellä aineistolla. Näiden kahden analyysin tuloksien pohjalta on tarkasteltu hyvän päätöksenteon teorian kautta sitä, kuinka valmistelun pulmakohdat haastavat hyvää huostaanottopäätöksentekoa.

Tutkimuksen aineistona on osa neljän maan lastensuojelun päätöksentekoa vertailevaan Legitimacy and Fallibility in Child Welfare Services - A cross-country study of decision making tutkimushankkeeseen kerättyä aineistoa. Tutkimuksessa käytetty aineisto (N=205) on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella suomalaisilta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä. Huostaanoton valmistelua haittaavat monet tekijät: kiire, riittämättömät työntekijäresurssit ja tuen puute sekä lastensuojelutyön puutteellinen organisointi ja resursointi, jotka ovat muiden pulmakohtien taustalla.

Huostaanoton valmistelua haittaavat tekijät haastavat suoraan tai välillisesti kaikkia hyvään päätöksentekoon tarvittavia elementtejä, jolloin ne vaikeuttavat sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia hyvään huostaanottopäätöksentekoon. Tällöin todennäköisyys tehdä virheellisiä päätöksiä, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia, kasvaa. Näillä päätöksillä on merkittävät vaikutukset yksityisten perheiden elämiin. Ongelmallista tässä on, että huostaanottojen päätöksenteossa toteutuu yhteiskunnallinen huostaanottopolitiikka, jolloin toteutunut politiikka voi olla altista virheille, eikä siinä välttämättä tavoiteta sille asetettuja tavoitteita.

Kuntien ja lastensuojelun organisaatioiden on pidettävä huoli riittävistä lastensuojelun resursseista sekä luotava käytänteitä, jotka tukevat sosiaalityöntekijöiden huostaanottopäätöksentekoa, jotta huostaanottopäätökset olisivat mahdollisimman hyviä.

ABSTRACT Problems of care order preparations as an impediment of sound decision-making

This research focuses on how the factors that complicate the preparation of care orders can impede sound care order decision-making. The research uses a mixed method approach of both quantitative and qualitative data and analysis. Qualitative content analysis and data are used to determine whether there are factors that significantly hinder the preparation of care orders by social workers in child protection, and, if so, what these factors are. The connections between factors complicating care order preparations and factors linked to social workers and organization are examined through quantitative analysis and data. In the light of the findings of these two analyses, the study then considers how the difficulties of preparing care orders can impede sound decision-making.

The data used in the research are part of a larger body of data collected for the research project “Legitimacy and Fallibility in Child Welfare Services - A cross-country study of decision making”, which compares child protection decision-making in four countries. The data (N=205) were collected from Finnish child protection social workers using an electronic questionnaire. Many factors complicate the preparation of care orders: lack of time, inadequate personnel resources and lack of support, but also organizational and resource allocation issues in child protection work - factors that partly explain the other problems.

The problems observed directly or indirectly undermine all the elements that are needed for sound decision-making. In other words, they reduce social workers’ chances of making sensible care order decisions, and increase the probability of incorrect decisions that are not in accordance with the best interests of the child. This is problematic, because care order decisions have significant consequences for families’ lives. Secondly, social workers’ care order decisions realise public care order politics, which means that the care order politics are more likely faulty and do not necessary meet the political goals appointed to them.

To increase the likelihood of sound care order decision-making, municipalities and child protection organizations must provide sufficient resources and adopt practices that support social workers and care order preparation.