Eläköön julkinen erimielisyys!? Rancière, Arendt ja kansalaisten TTIP-kritiikki poliittisena toimintana

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Jacques Rancièren ja Hannah Arendtin käsityksiä julkisesta erimielisyydestä poliittisen toiminnan perustana demokratiassa. Tulkintani mukaan tämä erimielisyys hahmottuu Rancièren pohjalta esteettisenä erimielisyytenä, kun taas Arendtilla kysymys on eettisestä erimielisyydestä. Eettinen erimielisyys painottaa poliittista harkintaa ja keskenään tasa-arvoisten yksilöiden rationaalista mielipiteenvaihtoa julkisen alueella. Esteettinen erimielisyys sitä vastoin keskittää huomionsa sellaisiin arkipäiväisiin hetkiin, joissa rationaalisen dialogin oletus ei toteudu, koska osaa ihmisistä ei tunnusteta tasa-arvoisiksi keskustelukumppaneiksi. Rancière tarkoittaa erimielisyydellä kiistaa, joka koskee samaan aikaan sitä, ketkä saavat osallistua ja sitä, miten joku asia tulisi ymmärtää ja arvioida. Ehdotan tutkielmassani, että julkisen erimielisyyden esteettisissä ja eettisissä ulottuvuuksissa on kyse toisistaan poikkeavista painotuksista, jotka olisi molemmat syytä sisällyttää osaksi julkisuuden teoriaa.

Suhteutan 1900-luvun teoreettiset pohdinnat tutkielmassa nykymaailman kontekstiin. Kysyn ensiksikin, miten julkinen erimielisyys tulisi ymmärtää finanssikapitalismin läpitunkemassa globalisoituneessa maailmassa. Käytännön esimerkkinäni toimii TTIP-sopimuksesta (Trans Atlantic Trade and Investment Partnership) kesästä 2013 kesään 2016 julkisesti käyty keskustelu, ja erityisesti kiinnitän huomioni keskustelun ongelmakohtiin. Alusta alkaen kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet sopimusneuvotteluita vahvasti siitä, että niistä on ollut saatavilla hyvin vähän tietoa. Neuvottelujen ensimmäisinä vuosina lähes kaikki tieto sopimuksen sisällöstä on tullut tietovuotojen ja vuotoja hyödyntävien kansalaisjärjestöjen kautta. Asetan teorian ja käytännön työssäni vuoropuheluun hahmotellen tällä tavoin kohtia, jotka tekevät TTIP-sopimuksesta demokratian kannalta ongelmallisen. Rancièrelaisittain TTIP-sopimus on mahdollista nähdä poliisijärjestyksen ilmentymänä, konsensusdemokratiana, jossa kansa politiikan perustana katoaa. Arendtin pohjalta TTIP-sopimus taas näyttäytyy osana modernin kehitystä, yksityisen ja julkisen sulautumisena sosiaaliseen, jossa yksityisomistukseen liittyvät asiat korvaavat demokratian kannalta elintärkeän julkisen alueen.

Arendt ja Rancière pyrkivät kumpikin hahmottelemaan politiikkaa historiallisen uutuuden toteutumisalueena, jossa ennustamatonkin on mahdollista ihmisen toiminnan kautta. Näin ollen heidän teorioidensa avulla voi hakea demokratian ongelmiin myös ratkaisuja. Toinen tutkielmani kysymys koskeekin sitä, minkälaisina kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet osallistua TTIP-sopimuksesta käytävään keskusteluun hahmottuvat Rancièren ja Arendtin näkökulmista. Samalla avautuvat myös ne seikat, jotka näitä kahta ajattelijaa erottavat. Tutkielmassa esitän, että Rancièren ja Arendtin politiikan teorioiden pohjalta hahmottuu kaksi erilaista käsitystä julkisesta erimielisyydestä ja yksilön mahdollisuuksista osallistua julkiseen keskusteluun. Rancière kutsuu politiikaksi sitä hetkeä, jolloin he, joilla ei ole oikeutta tulla lasketuiksi puhuvien joukkoon muodostavat yhteisön tekemällä tästä vääryydestä julkisesti yhteisen. Näin ymmärretty politiikka pyrkii muuttamaan sellaisia aistisen jakoja, jotka tuottavat poliisijärjestystä ja rajaavat osan ihmisistä järjestyksen ulkopuolelle, ulos julkisesta keskustelusta. Arendt taas ymmärtää oikeuden osallistua politiikan ehtona, joka institutionalisoi tasa-arvon, joka on hänelle julkisen alueen edellytys. Tämä ero johtaa tulkintani mukaan myös toiseen eroon koskien toimijan identiteettiä. Arendt painottaa julkiseksi persoonaksi tunnustamista poliittisen toiminnan perustana, ja olennaiseksi nousevat henkilöstä kerrotut tarinat. Rancièren teoriassa sitä vastoin on olennaista subjektin samastumattomuus sille annettuun paikkaan. Rancière haastaakin dialogin julkisen kommunikaation keskeisenä ideaalina luonnostellen sen vaihtoehdoksi "kolmannen persoonan politiikkaa".

Rancièren ajatukset ovat merkittäviä myös viestintätutkimuksen ja journalismin teorian kannalta, sillä niissä ihanteellinen julkinen keskustelu on perinteisesti nähty rationaaliseksi dialogiksi. Rancièren pohjalta mielenosoitukset ja julkiset performanssit on mahdollista ymmärtää demokratian kannalta olennaisina viestinnällisinä tekoina. Tutkielman loppupuolella pohdin, minkälaisia julkisyhteisöjä TTIP-sopimuksen ympärille muodostuu ja kuinka yhdysvaltalaisen pragmatistifilosofi John Deweyyn juontuva ajatus julkisosta suhteutuu Rancièren käsitykseen julkisesta erimielisyydestä ja kolmannen persoonan politiikasta.