Kun metsää ei nähty puilta : metsähallitusta koskevan lakiuudistuksen vaikutukset ympäristöperusoikeuden perusoikeussuojan tasoon

Abstract

Keväällä 2016 astui voimaan uudistettu laki Metsähallituksesta (234/2016), jonka tavoitteena oli saattaa kansallinen Metsähallitusta koskeva sääntely vastaamaan Euroopan unionin kilpailunormistoa. Uudelleenorganisointi toteutettiin yhtiöittämällä Metsähallituksen liiketoiminnot, mutta julkisten hallintotehtävien hoito pysytettiin kuitenkin saman organisaation sisällä luomalla oma yksikkö kyseisten tehtävien hoitamiseksi. Tämä asetti lainsäätäjälle haasteen toteuttaa lakiuudistus niin, että perustuslain 20 §:n eli niin kutsutun ympäristöperusoikeuden perusoikeussuojan taso ei heikkenisi uudistuksen myötä. Näin ollen tutkielmassa tarkastellaan Metsähallituksesta annetun lain sisällön perusteella ilmeneviä mahdollisia vaikutuksia ympäristöperusoikeuden perusoikeussuojan tasoon Suomessa.

Metsähallituksen organisaatiorakennetta, sen omaisuuden käyttöä sekä ohjaustoimivaltaa koskevaan sääntelyyn liittyy niin paljon epätarkkuuksia ja ristiriitoja ympäristöperusoikeuden toteutumisen kannalta, että asiaa ei voida lähestyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten pohjalta. Esimerkiksi Metsähallituksesta annetun lain 25 §:n puitteissa voidaan omaisuutta siirtää julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitetusta omaisuudesta tietyin rajoituksin tuottovaateen alaisuuteen, jolloin esimerkiksi ei ole taattua, että luonnon virkistyskäyttö sekä retkeilypalvelut pysyvät maksuttomina. Koska laajan tulkinnan mukaan PL 20.2 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle mahdollisuuden nauttia terveellisestä ympäristöstä, on erityi- sen huolestuttavaa huomata, että kyseinen sääntely mahdollistaa heikennykset, jotka koskettavat yhteiskunnan heikoimpia ja haavoittuvimpia tahoja. Tämän katsotaan johtuvan siitä, että kyseisen oikeuden toteutuminen riippuu tulevaisuudessa mahdollisesti yksilön varallisuudesta tai muista ominaispiirteistä.

Tutkimus on toteutettu valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, mutta myös kilpailuoikeudelliset periaatteet huomioon ottaen. Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää monimetodista tutkimusotetta, koska merkittävimmät tutkimustulokset edellyttävät lainopin ohella myös lainsäädäntötutkimuksen alaan kuuluvien menetelmien hyödyntämistä. Tutkielmassa on lisäksi sivuttu Metsähallituksesta annetun lain tavoitteita ja arvioitu sitä, mahdollistaako sääntely nykyisellään kyseisten tavoitteiden toteutumisen. Uudistettu Metsähallitusta koskeva sääntely ei edistä tosiasiallista kilpailuneutraliteettia, eikä sääntelyn voida katsoa edistävän myöskään ympäristönsuojelullisia tavoitteita asianmukaisesti. Keskeisimpänä tutkimustuloksena esiin nousee kuitenkin se, että Metsähallituksesta annettu laki mahdollistaa ympäristöperusoikeuden perusoikeussuojan tasoon tehtävät heikennykset kielletyin perustein sekä velvoittaa toimimaan vastoin julkiselle vallalle asetettuja positiivisia toimintavelvoitteita.