Kuvajournalistin kädenjälkeä sanallistamassa
Blåfield, Heli (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612222905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612222905
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kokeneiden kuvajournalistien puhetta kädenjäljestä.
Tutkimuskysymys kuuluu, miten useiden vuosikymmenien aikana alalla toimineet kuvajournalistit sanallistavat kädenjälkeä ja miten he kokeneina ammattilaisina jäsentävät liikkumatilaansa tulkitsijoina. Aiheeseen sukelletaan kolmen osa-alueen: tyylin ja habituksen, tekijyyden sekä identiteetin kautta. Nämä käsitteet tarjoavat tutkimukselle teoreettisen viitekehyksen.
Tutkimuksen pääaineistona toimii litteroidut teemahaastattelut, joihin syvennytään teemoittelun avulla. Tutkimusta varten on haastateltu neljää pidempään alalla työskennellyttä kuvajournalistia, jotka työskentelevät niin vakituisina lehtikuvaajina kuin freelancereina ympäri Suomea. Haastatteluissa käytiin läpi muun muassa kädenjäljen, liikkumatilan sekä tyylin teemoja. Lisäksi haastatteluissa esitettiin keskustelun tueksi esimerkki kädenjäljestä: Markus Jokelan kuvareportaasi.
Tutkimus osoittaa, miten kädenjälki on sidoksissa tulkitsijoiden mielikuviin tekijästä. Kädenjäljen käsitteeseen liitettiin haastatteluissa esimerkiksi luonteenpiirteitä ja tapaa tulkita maailmaa kuvaustilanteissa. Kädenjälki ei synny eikä elä tyhjiössä, vaan valokuvaajat ovat vuorovaikutuksessa niin kuvattavaan maailmaan kuin kuvien tilaajiin. Kädenjälkeä ei tulisikaan tarkastella muuttumattomana asiana. Esimerkiksi kuvajournalistin tyyli muokkautuu jatkuvasti suhteessa ympäröivään maailmaan. Täten tyyli vaikuttaisi olevan sidoksissa kunkin kuvaajan habitukseen, opittuun tapaan suhtautua maailmaan. Haastatteluiden perusteella voi todeta, että kuvajournalistin kädenjäljessä yhdistyy niin valokuvaajan visuaaliset valinnat kuin ammatilliset pyrkimykset.
Haastattelut osoittavat, että kuvajournalisteille on ensisijaisen tärkeää oma näkemys ja sananvalta siihen, miten he maailmaa tulkitsevat - miten he työkaluaan, kameraansa käyttävät. Haastatteluiden perusteella kamppailua todellisuuden tulkinnasta käydään ennakkosuunnittelun vaiheessa, sekä sanoma- että aikakauslehtipuolella. Näitä neuvotteluita kuvajournalistit käyvät niin kirjoittavien toimittajien kuin ulkoasupäälliköiden kanssa. Jos kuvajournalistilta viedään tulkinta, häviää journalismista kokonaan tarinankerronta ja jäljelle jää vain ennalta suunniteltuja kuvituskuvia.
Tutkimuskysymys kuuluu, miten useiden vuosikymmenien aikana alalla toimineet kuvajournalistit sanallistavat kädenjälkeä ja miten he kokeneina ammattilaisina jäsentävät liikkumatilaansa tulkitsijoina. Aiheeseen sukelletaan kolmen osa-alueen: tyylin ja habituksen, tekijyyden sekä identiteetin kautta. Nämä käsitteet tarjoavat tutkimukselle teoreettisen viitekehyksen.
Tutkimuksen pääaineistona toimii litteroidut teemahaastattelut, joihin syvennytään teemoittelun avulla. Tutkimusta varten on haastateltu neljää pidempään alalla työskennellyttä kuvajournalistia, jotka työskentelevät niin vakituisina lehtikuvaajina kuin freelancereina ympäri Suomea. Haastatteluissa käytiin läpi muun muassa kädenjäljen, liikkumatilan sekä tyylin teemoja. Lisäksi haastatteluissa esitettiin keskustelun tueksi esimerkki kädenjäljestä: Markus Jokelan kuvareportaasi.
Tutkimus osoittaa, miten kädenjälki on sidoksissa tulkitsijoiden mielikuviin tekijästä. Kädenjäljen käsitteeseen liitettiin haastatteluissa esimerkiksi luonteenpiirteitä ja tapaa tulkita maailmaa kuvaustilanteissa. Kädenjälki ei synny eikä elä tyhjiössä, vaan valokuvaajat ovat vuorovaikutuksessa niin kuvattavaan maailmaan kuin kuvien tilaajiin. Kädenjälkeä ei tulisikaan tarkastella muuttumattomana asiana. Esimerkiksi kuvajournalistin tyyli muokkautuu jatkuvasti suhteessa ympäröivään maailmaan. Täten tyyli vaikuttaisi olevan sidoksissa kunkin kuvaajan habitukseen, opittuun tapaan suhtautua maailmaan. Haastatteluiden perusteella voi todeta, että kuvajournalistin kädenjäljessä yhdistyy niin valokuvaajan visuaaliset valinnat kuin ammatilliset pyrkimykset.
Haastattelut osoittavat, että kuvajournalisteille on ensisijaisen tärkeää oma näkemys ja sananvalta siihen, miten he maailmaa tulkitsevat - miten he työkaluaan, kameraansa käyttävät. Haastatteluiden perusteella kamppailua todellisuuden tulkinnasta käydään ennakkosuunnittelun vaiheessa, sekä sanoma- että aikakauslehtipuolella. Näitä neuvotteluita kuvajournalistit käyvät niin kirjoittavien toimittajien kuin ulkoasupäälliköiden kanssa. Jos kuvajournalistilta viedään tulkinta, häviää journalismista kokonaan tarinankerronta ja jäljelle jää vain ennalta suunniteltuja kuvituskuvia.