Johannes Krysostomoksen liturgian veisujen uuden käännöksen tyyli ja sanasto
Arpolahti, Nina (2016)
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612152829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612152829
Kuvaus
Стиль и лексика переперевода церковных песнопений в Финской Православной Церкви : гимны Литургии Иоанна Златоуста
Tiivistelmä
Tässä työssä käsitellään Johannes Krysostomoksen liturgian veisujen uudelleen kääntämistä. Kyseinen tutkimus on jatkoa kaksi vuotta sitten valmistuneelle kandidaattityölle, jossa vertailtiin Valitusvirsien uutta käännöstä muun muassa sen runollisuuden ja sanatarkkuuden osalta. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan viimeisen käännöskomitean suosimaa käännöstapaa: varsinkin funktionaalisen metodin vaikutusta veisujen uuteen käännösversioon. Oletetaan, että viimeisen käännöstyön kotouttamisaste on huomattava. Toisena päätehtävänä on niin sanotun Retranslation theoryn (2004) todeksi havaitseminen korpuksen tutkimusaineistoa käyttäen.
Uudelleenkääntämisen tutkiminen on nykyään hyvin suosittua. Teoriaosuudessa mainitaan kahta aihealueeltaan saman tyyppistä tutkimusta, hollantilaisen Eva Lezyn sekä suomalaisen Irmeli Helinin tutkimukset, joissa keskeisenä on käännösmuunnelmien laadun tutkiminen. Tutkimustyön loppuun liitetty korpusaineisto on viidestä erikielisestä tekstistä koostuva kospuskokonaisuus, johon kirkkoslaavilla ja venäjän kielellä (2009) kirjoitettujen tekstien ohella kuuluvat kolme suomennosta vuosilta 1910, 1955 ja 2011.
Analyysissa keskitytään pohtimaan sekä leksikaalisia että tyylillisiä muutoksia viimeisissä suomenkielisissä teksteissä vertailuanalyysin periaatteita käyttäen. Analyysin päämääränä on lekseemeihin kohdistuvien transformaatioiden luokittelu. Tällöin käytetään sekä kvalitatiivisen tutkimustyön menettelytapoja, erityisesti erilaisten sanaluokkien lekseemien muunnosten laadun luokittelussa, että kvantitatiivista otetta, kun siirrytään tutkimaan eri käännöstekstien tyyliominaisuuksissa havaittavia lainalaisuuksia.
Yleisesti ottaen, viimeisten käännöskomiteoiden tekstikorjaustyö oli huomattava vanhan sanaston sekä lainasanoja kohtaan eri kielitasoilla, fonetiikassa, semantiikassa myös sananmuodostuksessa. Toisaalta tyyliin kohdistuva muokkaus oli varsinkin viimeisessä suomennoksessa selkeästi havaittavissa. Ilmiselvin tämän tyyppinen kotouttaminen esiintyy suhteessa kirkon sakraalitekstin perinteisiin ominaispiirteisiin, kuten ns. KAI-tyyliin sekä sakraalisubstantiivien, - objektiivien ja -pronominien oikeinkirjoitukseen.
Uudelleenkääntämisen tutkiminen on nykyään hyvin suosittua. Teoriaosuudessa mainitaan kahta aihealueeltaan saman tyyppistä tutkimusta, hollantilaisen Eva Lezyn sekä suomalaisen Irmeli Helinin tutkimukset, joissa keskeisenä on käännösmuunnelmien laadun tutkiminen. Tutkimustyön loppuun liitetty korpusaineisto on viidestä erikielisestä tekstistä koostuva kospuskokonaisuus, johon kirkkoslaavilla ja venäjän kielellä (2009) kirjoitettujen tekstien ohella kuuluvat kolme suomennosta vuosilta 1910, 1955 ja 2011.
Analyysissa keskitytään pohtimaan sekä leksikaalisia että tyylillisiä muutoksia viimeisissä suomenkielisissä teksteissä vertailuanalyysin periaatteita käyttäen. Analyysin päämääränä on lekseemeihin kohdistuvien transformaatioiden luokittelu. Tällöin käytetään sekä kvalitatiivisen tutkimustyön menettelytapoja, erityisesti erilaisten sanaluokkien lekseemien muunnosten laadun luokittelussa, että kvantitatiivista otetta, kun siirrytään tutkimaan eri käännöstekstien tyyliominaisuuksissa havaittavia lainalaisuuksia.
Yleisesti ottaen, viimeisten käännöskomiteoiden tekstikorjaustyö oli huomattava vanhan sanaston sekä lainasanoja kohtaan eri kielitasoilla, fonetiikassa, semantiikassa myös sananmuodostuksessa. Toisaalta tyyliin kohdistuva muokkaus oli varsinkin viimeisessä suomennoksessa selkeästi havaittavissa. Ilmiselvin tämän tyyppinen kotouttaminen esiintyy suhteessa kirkon sakraalitekstin perinteisiin ominaispiirteisiin, kuten ns. KAI-tyyliin sekä sakraalisubstantiivien, - objektiivien ja -pronominien oikeinkirjoitukseen.