Koulutus ja demokraattinen yhteiskunta - Opetussuunnitelma demokratian rakentumista ohjaavana tekijänä
Mikkola, Janne (2016)
Mikkola, Janne
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132816
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132816
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, tukevatko Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 demokraattisten kansalaisten kasvattamista ja jos kyllä niin kuinka. Tutkimus perustui John Deweyn Education and Democracy sekä E. D. Hirschin Cultural Literacy: What Every American Needs to Know -teoksille. Teoreetikot muodostivat vertailuasetelman, jonka puitteissa opetussuunnitelman perusteita voitiin analysoida kahden vastakkaisen demokratian rakentumisteorian näkökulmasta. Deweyn mukaan demokratia saavutetaan, kun lähdetään oppilaiden omista kiinnostuksen kohteista ja Hirschin mukaan demokratia saavutetaan, kun kaikille opetetaan samat tiedot.
Teoreettinen viitekehys pohjustettiin kartoittamalla koulutuksen eri tehtäviä, joiden kautta se voi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Koulutuksen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen nähtiin vaikuttavan moraalin julkiseen ja yksityiseen rakentumiseen. Tämän kysymyksen kaksi päätraditiota, aristotelismi ja liberalismi voidaan kytkeä kahteen kasvatustradition suuntaukseen: Durkheimin ja Rousseaun ajatteluun. Koulutuksen sosialisaatiotehtävää painottavan Durkheimin ja individualisaatiotehtävää painottavan Rousseaun ajatukset johdettiin edelleen opetussuunnitelmateorian curriculum- ja lehrplan-malleihin. Dewey ja Hirsch nähtiin näiden kahden suuntauksen edustajina, joiden kautta voitiin perustellusti selvittää uusimpien opetussuunnitelman perusteiden suhdetta opetussuunnitelma-ajattelun päätraditioihin.
Tutkimuksen ensimmäisessä analyysivaiheessa tarkasteltiin Deweyn sekä Hirschin kirjoituksia ja eriteltiin niistä kaikki kohdat, joissa kirjoittajat toivat esiin jonkin demokratian rakentumiseen vaikuttavan tekijän. Tekijät teemoiteltiin ja niiden pohjalta muodostettiin kahdeksan kategoriaa. Näistä kategorioista muodostui laadullinen tulkintakehys, jonka kautta opetussuunnitelman perusteita tarkasteltiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa painottui tulkinnan hermeneuttisuus. Toisessa analyysivaiheessa opetussuunnitelman perusteista etsittiin kaikki sellaiset kohdat, jotka vastasivat aiemmin muodostetun tulkintakehyksen kategorioiden kuvauksia. Havainnot kirjoitettiin auki ja niiden pohjalta pääteltiin, missä suhteessa opetussuunnitelman perusteet vastasivat Deweyn ja Hirschin teorioita.
Analyysin pohjalta esitettiin, että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 on huomattavaa vastaavuutta Deweyn teorioiden kanssa. Perusteissa painotettiin Deweyn ajatusten tavoin oppilaiden omaa motivaatiota, yksilöllisyyden tunnistamista, toisten näkökulman ymmärtämistä sekä paikallista tasoa. Tätä vastoin vastaavuus Hirschin teorioiden kanssa tulkittiin huomattavasti heikommaksi. Vaikka opetussuunnitelmassa painotettiin Hirschille tärkeää kommunikaatiota ja kulttuuria, ne ymmärrettiin selvästi eri tavoin, eikä Hirschille tärkeää kaikkien oppimaa kulttuuristen asioiden listaa päässyt muodostumaan. Tutkimuksen mukaan voitiin päätellä, että uudet opetussuunnitelman perusteet vaikuttaisivat kasvattavan demokraattisia kansalaisia, vaikka demokratiaan kasvua voidaankin kritisoida yhteisten tietojen puutteen kannalta.
Teoreettinen viitekehys pohjustettiin kartoittamalla koulutuksen eri tehtäviä, joiden kautta se voi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Koulutuksen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen nähtiin vaikuttavan moraalin julkiseen ja yksityiseen rakentumiseen. Tämän kysymyksen kaksi päätraditiota, aristotelismi ja liberalismi voidaan kytkeä kahteen kasvatustradition suuntaukseen: Durkheimin ja Rousseaun ajatteluun. Koulutuksen sosialisaatiotehtävää painottavan Durkheimin ja individualisaatiotehtävää painottavan Rousseaun ajatukset johdettiin edelleen opetussuunnitelmateorian curriculum- ja lehrplan-malleihin. Dewey ja Hirsch nähtiin näiden kahden suuntauksen edustajina, joiden kautta voitiin perustellusti selvittää uusimpien opetussuunnitelman perusteiden suhdetta opetussuunnitelma-ajattelun päätraditioihin.
Tutkimuksen ensimmäisessä analyysivaiheessa tarkasteltiin Deweyn sekä Hirschin kirjoituksia ja eriteltiin niistä kaikki kohdat, joissa kirjoittajat toivat esiin jonkin demokratian rakentumiseen vaikuttavan tekijän. Tekijät teemoiteltiin ja niiden pohjalta muodostettiin kahdeksan kategoriaa. Näistä kategorioista muodostui laadullinen tulkintakehys, jonka kautta opetussuunnitelman perusteita tarkasteltiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa painottui tulkinnan hermeneuttisuus. Toisessa analyysivaiheessa opetussuunnitelman perusteista etsittiin kaikki sellaiset kohdat, jotka vastasivat aiemmin muodostetun tulkintakehyksen kategorioiden kuvauksia. Havainnot kirjoitettiin auki ja niiden pohjalta pääteltiin, missä suhteessa opetussuunnitelman perusteet vastasivat Deweyn ja Hirschin teorioita.
Analyysin pohjalta esitettiin, että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 on huomattavaa vastaavuutta Deweyn teorioiden kanssa. Perusteissa painotettiin Deweyn ajatusten tavoin oppilaiden omaa motivaatiota, yksilöllisyyden tunnistamista, toisten näkökulman ymmärtämistä sekä paikallista tasoa. Tätä vastoin vastaavuus Hirschin teorioiden kanssa tulkittiin huomattavasti heikommaksi. Vaikka opetussuunnitelmassa painotettiin Hirschille tärkeää kommunikaatiota ja kulttuuria, ne ymmärrettiin selvästi eri tavoin, eikä Hirschille tärkeää kaikkien oppimaa kulttuuristen asioiden listaa päässyt muodostumaan. Tutkimuksen mukaan voitiin päätellä, että uudet opetussuunnitelman perusteet vaikuttaisivat kasvattavan demokraattisia kansalaisia, vaikka demokratiaan kasvua voidaankin kritisoida yhteisten tietojen puutteen kannalta.