Kasvatuksesta oppimiseen : tutkimus kognitiivisen psykologian tulosta kasvatustieteisiin 1970- ja 1980-lukujen Suomessa

Abstract

Suomessa nykyisin harjoitettavaa koulukasvatusta näyttää luonnehtivan taloudellinen lähtökohta, jonka yhteydessä kasvatus on määrittynyt tavoiterationaaliksi toiminnaksi. Tästä esimerkkinä voidaan pitää kasvatustavoitteissa esiintyvää oppimaan oppimisen tavoitetta, josta on tullut keskeinen koulutoimintaa ohjaava tekijä. Tällaisessa tilanteessa kasvatuksen eettinen ulottuvuus näyttää asettuvan marginaaliin välineellisen hyötyajattelun painottuessa voimakkaasti. Kasvatus sen varsinai-sessa merkityksessä vaikuttaa muuttuneen oppimisen ohjaamiseksi ja toiminnan päämäärät välineellistä sekä subjektiivisesti rakennettua arvomaailmaa vahvistavaksi. Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jonka mukaan tieto on subjektiivista. Konstruktivistinen oppimiskäsitys perustuu kognitiivisen psykologian kehittämälle teorialle oppimisesta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä ymmärrettäväksi se historiallinen kehityskulku, jonka myötä kasvatus eettisyyttä ja objektiivista arvoperustaa korostavana, toisin sanoen arvoja siirtävänä toimintana, alkoi korvautua oppimisen eetoksella. Tutkimus kohdistui erityisesti kognitiivisen psykologian osuuteen prosessissa, tarkentuen tutkimukseksi kognitiivisen psykologian tulosta kasvatustieteisiin Suomessa. Tarkoituksena oli saavuttaa laaja-alainen ymmärrys muutoksesta ja selvittää kognitiivisen psykologian osuus tässä muutoksessa.

Kasvatustieteet yliopistollisena erityisalanaan syntyi vuonna 1974 ja kyseisen tieteenalan tieteellinen aikakauskirja Kasvatus perustettiin vuonna 1970. Tutkimuksessa kognitiivisen psykologian tuloa ympäröineen ja edeltäneen historiallisen kontekstin luominen tapahtui olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta hyödyntämällä. Tutkimuksen varsinaisena aineistona toimi Kasvatus-lehti vuodesta 1970 vuoteen 1985. Tutkimuksen lähtökohtainen aikarajaus oli vuodet 1970-1988, mutta joitakin kehityskulkuja täytyi tarkastella muun muassa 1800-luvulta lähtien.

Kyseinen työ määrittyi historiantutkimukseksi, jossa tarkastellaan myös kasvatusfilosofisia näkökulmia. Tutkimusaineistoa analysoitiin aatehistoriantutkimuksesta tutulla kysymyksen ja vastauksen -logiikalla, jolloin kasvatustieteet Kasvatus-lehden kautta asetettiin analyysin kohteeksi. Näin selvitettiin niitä kysymyksiä, ongelmia ja tehtäviä, joita kasvatustieteillä oli ennen kognitiivisen psykologian tuloa, minkä jälkeen analysoitiin sitä, minkälaisia vastauksia ja ratkaisuja kognitiivinen psykologia tullessaan tarjosi kasvatustieteissä.

Osoittautui, että kasvatuksen muutos oppimisen eetokseksi ulottaa historiallisesti pitkät juuret uuden ajan alkuun. Keskeisenä alullepanijana toimi niin sanottu valistuksen projekti, joka pyrki vapauttamaan ihmisen herran vallasta ja omasta tietämättömyydestään. 1800-luvulla kristinusko kaiken maallisen selittäjänä alkoi korvautua erinäisillä opeilla, kuten hegeliläisyydellä ja evoluutio-opilla. Kehitykseen kietoutui myös muita näkemyksiä, joista yhtenä keskeisenä voidaan pitää pragmatismia ja sen pohjalta kehitettyä progressiivista pedagogiikkaa, mitkä perustuivat evoluutiopsykologiseen käsitykseen ihmisestä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli empiirisen kasvatustieteen valtakausi, joka piti sisällään behavioristisen käsityksen ihmisestä ja oppimisesta. Yhteiskunnan tieto-teknistymisen ja kriittisen kasvatustieteen haaran nousun myötä empiirinen tiedekäsitys ja eritoten behaviorismi joutuivat kritiikin kohteeksi, jolloin vallitseva hegemonia murtui. Samaan aikaan Suomessa uudistettiin koko koulutusjärjestelmä hyvinvointi-valtioideologian puitteissa, missä keskeisenä kohteena oli kaikille yhteisen peruskoulun perustaminen. Tämän uuden yhtenäiskoulun perustaksi valikoitui tasa-arvon ja demokratian ihanteet, joita tavoiteltiin sosiaalisen koulun mallilla progressiivisen pedagogiikan keinoin. Samalla kasvatuksen päämäärä muuttui omakohtaista persoonaa korostavaksi pragmaattisesta näkökul-masta.

Läheisessä yhteydessä tekoälyn kehityksen kanssa kehittynyt kognitiivinen psykologia tarjosi yksilökeskeistä ja -lähtöistä oppimisen teoriaa, joka pystyi selittämään monimutkaistakin oppimista uskottavalla tavalla. Siten se vastasi kasvatustieteissä syntyneisiin ongelmiin edistäen oppija- ja oppimiskeskeistä sekä subjektiiviseksi hahmotettua yksilökohtaista käsittämistä. Kognitiivinen psykologia ei muuttanut kasvatusta eettispainotteisuudesta oppimiskeskeiseksi, mutta se osaltaan edesauttoi kehitystä tarjoamalla uskottavaa teoriapohjaa oppimiselle ja mahdollisti siten oppimaan oppimisen tavoitteen saavutettavuuden. Kuitenkin kognitiivisen psykologian merkitys nykykasva-tukselle osoittautui erityisen olennaiseksi sen sisältämän tieto- ja ihmiskäsityksen kautta, joille nykyinen konstruktivistinen käsityskimppu pitkälti perustuu.