Ei mulla oo mitään happy happy enjoy muistoa lapsuudesta : tutkielma väkivalta- ja päihderikoksista tuomittujen henkilöiden lapsuudesta ja selviytymisestä päihteiden sekä rikollisuuden alakulttuurista
Surigins, Jenny (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132807
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132807
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden lapsuusmuistoja ja selviytymisestä päihde- sekä rikoskierteestä. Tutkielmani tarkoituksena oli lisätä tietoa marginaaliryhmässä eläneiden väkivaltarikollisten taustoista ja lapsuudenkokemuksista. Lisäksi tutkielmani tarkoituksena oli tuottaa uudenlaista tutkimustietoa myös sosiaalityön kentälle väkivaltarikollisten lapsuudesta ja rikoksiin sekä päihteisiin kiinnittävästä alakulttuurista irtaantumisesta.
Pro gradu -tutkielmani oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä KRIS-Tampere järjestön jäsentä joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 aikana. Haastattelut toteutettiin narratiivisella tutkimusotteella ja haastateltavia pyydettiin pääkysymyksellä kertomaan muistoja lapsuudestaan. Pääkysymyksen vastausta täydennettiin tarvittaessa lisäkysymyksillä. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla haastatteluaineisto teemoihin, joista muodostui tutkimuskysymysten mukaiset tulosluvut. Lapsuus ja selviytyminen päihde- ja rikoskierteestä jäsentyivät selviytymistarinoiksi, jotka kertoivat vaikeiden ja kraavien olosuhteiden voittamisesta ja uuden identiteetin muokkaamisesta.
Tutkimustulosteni perusteella väkivalta- ja päihderikoksista tuomittujen henkilöiden lapsuutta värittivät turvattomuus, henkinen tai fyysinen väkivalta, tunteiden tukahduttaminen ja päihteiden käytön aloittaminen hyvin nuorena (9-11 -vuotiaana). Lapsuusmuistot olivat selviytymistarinoita, jotka muodostuivat tietynlaisesta ketjusta. Tunteiden tukahduttaminen ja siitä johtuvat tunne-elämän ongelmat aiheuttivat haasteita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Tunne-elämän ongelmia pyrittiin hallitsemaan erilaisten päihteiden avulla, koska päihteet turruttivat kipeät muistot ja pintaan nousseet tunteet. Väkivalta ja muu rikollisuus kuuluivat vahvasti alamaailmaan ja siellä selviytyäkseen piti muovautua alakulttuurin tarpeita vastaavaksi henkilöksi. Selviytyminen päihde- ja rikosmaailmasta vaati kamppailua päihteitä vastaan ja selviytymisyritysten jälkeen irtaantuminen päihteiden ja rikollisuuden maailmasta onnistui. Selviytymisessä oli apuna kolmannen sektorin toimijat. Kolmannelta sektorilta mukana oli esimerkiksi KRIS-järjestö.
Tutkielmani perusteella yhtenä kehittämisen kohteena näen ennaltaehkäisevän lastensuojelun resurssien lisäämisen, jotta pystyisimme tunnistamaan riittävän ajoissa lapset, jotka kokevat elinympäristössään erilaisia kaltoinkohtelun muotoja, tunnekylmää kasvatusta tai turvattomuutta. Ylisukupolvisen väkivallan kierteen katkaiseminen erilaisten tukitoimien avulla olisi tärkeää. Kolmannen sektorin toimijat tukevat vahvasti päihde- ja rikoskierteestä selviytymistä.
Avainsanat: Narratiivisuus, lapsuusmuistot, väkivaltarikollisuus, päihderiippuvuus, selviytyminen
Pro gradu -tutkielmani oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä KRIS-Tampere järjestön jäsentä joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 aikana. Haastattelut toteutettiin narratiivisella tutkimusotteella ja haastateltavia pyydettiin pääkysymyksellä kertomaan muistoja lapsuudestaan. Pääkysymyksen vastausta täydennettiin tarvittaessa lisäkysymyksillä. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla haastatteluaineisto teemoihin, joista muodostui tutkimuskysymysten mukaiset tulosluvut. Lapsuus ja selviytyminen päihde- ja rikoskierteestä jäsentyivät selviytymistarinoiksi, jotka kertoivat vaikeiden ja kraavien olosuhteiden voittamisesta ja uuden identiteetin muokkaamisesta.
Tutkimustulosteni perusteella väkivalta- ja päihderikoksista tuomittujen henkilöiden lapsuutta värittivät turvattomuus, henkinen tai fyysinen väkivalta, tunteiden tukahduttaminen ja päihteiden käytön aloittaminen hyvin nuorena (9-11 -vuotiaana). Lapsuusmuistot olivat selviytymistarinoita, jotka muodostuivat tietynlaisesta ketjusta. Tunteiden tukahduttaminen ja siitä johtuvat tunne-elämän ongelmat aiheuttivat haasteita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Tunne-elämän ongelmia pyrittiin hallitsemaan erilaisten päihteiden avulla, koska päihteet turruttivat kipeät muistot ja pintaan nousseet tunteet. Väkivalta ja muu rikollisuus kuuluivat vahvasti alamaailmaan ja siellä selviytyäkseen piti muovautua alakulttuurin tarpeita vastaavaksi henkilöksi. Selviytyminen päihde- ja rikosmaailmasta vaati kamppailua päihteitä vastaan ja selviytymisyritysten jälkeen irtaantuminen päihteiden ja rikollisuuden maailmasta onnistui. Selviytymisessä oli apuna kolmannen sektorin toimijat. Kolmannelta sektorilta mukana oli esimerkiksi KRIS-järjestö.
Tutkielmani perusteella yhtenä kehittämisen kohteena näen ennaltaehkäisevän lastensuojelun resurssien lisäämisen, jotta pystyisimme tunnistamaan riittävän ajoissa lapset, jotka kokevat elinympäristössään erilaisia kaltoinkohtelun muotoja, tunnekylmää kasvatusta tai turvattomuutta. Ylisukupolvisen väkivallan kierteen katkaiseminen erilaisten tukitoimien avulla olisi tärkeää. Kolmannen sektorin toimijat tukevat vahvasti päihde- ja rikoskierteestä selviytymistä.
Avainsanat: Narratiivisuus, lapsuusmuistot, väkivaltarikollisuus, päihderiippuvuus, selviytyminen