The Complementation of the Verb Hate in Recent Centuries
Kontro, Juho (2016)
2016
Englannin kielen ja kirjallisuuden maisteriopinnot - Master's Programme in English Language and Literature
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132794
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612132794
Tiivistelmä
Tässä korpuspohjaisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan englannin kielen verbin hate komplementaatiota kirjoitetussa brittienglannissa 1710-luvulta 1990-luvulle. Tarkoituksena on selvittää, mitä komplementteja verbin kanssa esiintyy ja millaisia muutoksia näiden käytössä on tapahtunut tutkittavalla aikavälillä. Lisäksi tutkimuskohteena on komplementtien muodon ja merkityksen yhteys.
Tutkimusaineisto on haettu kahdesta sähköisestä korpuksesta. Historiallinen aineisto on kerätty Corpus of Late Modern English Texts -korpuksen ensimmäisestä ja kolmannesta osasta, jotka sisältävät vuosina 1710-1780 ja 1850-1920 julkaistuja kaunokirjallisia tekstejä. Nykykielen aineiston lähteenä on vuosina 1960-1993 julkaistuja tekstejä sisältävä British National Corpus, jonka käyttö on rajattu korpuksen kaunokirjalliseen osioon paremman vertailtavuuden vuoksi.
Tutkielma jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosiossa esitellään aluksi korpuslingvistiikan tutkimusalaa sekä tutkimuksessa käytettävät korpukset, minkä jälkeen tarkastellaan keskeisiä komplementaatioon liittyviä käsitteitä ja teorioita. Teoriaosan lopuksi perehdytään aikaisempaan tietoon hate-verbistä valikoitujen sanakirjojen, kielioppiteosten sekä komplementaatiotutkimusten avulla. Empiirisessä osiossa analysoidaan noin 200 hate-verbin esiintymää kultakin ajanjaksolta kronologisessa järjestyksessä ja verrataan niitä toisiinsa.
Hate-verbi ilmenee esiintyvän tutkimusaineistossa kymmenen erilaisen komplementin kanssa (nollakomplementin lisäksi), joista ylivoimaisesti yleisin jokaisella ajanjaksolla on nominilauseke (NP). Tutkimus osoittaa, että hate-verbi ei noudata The Great Complement Shift -nimellä tunnettuja yleisiä komplementaatiomuutoksia, vaan sekä to-infinitiivien että -ing-komplementtien määrä on noussut tasaisesti. To-infinitiivien lisääntynyt käyttö selittyy vain nykykielessä esiintyvällä idiomaattisella kohteliaisuusfraasilla, jossa käytetään vain to-infinitiiviä. Toinen vain nykykielessä esiintyvä piirre on it + when -komplementti. Lisäksi hate-verbin passiivimuotoinen käyttö ilmenee vähentyneen.
Tutkimusaineisto on haettu kahdesta sähköisestä korpuksesta. Historiallinen aineisto on kerätty Corpus of Late Modern English Texts -korpuksen ensimmäisestä ja kolmannesta osasta, jotka sisältävät vuosina 1710-1780 ja 1850-1920 julkaistuja kaunokirjallisia tekstejä. Nykykielen aineiston lähteenä on vuosina 1960-1993 julkaistuja tekstejä sisältävä British National Corpus, jonka käyttö on rajattu korpuksen kaunokirjalliseen osioon paremman vertailtavuuden vuoksi.
Tutkielma jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosiossa esitellään aluksi korpuslingvistiikan tutkimusalaa sekä tutkimuksessa käytettävät korpukset, minkä jälkeen tarkastellaan keskeisiä komplementaatioon liittyviä käsitteitä ja teorioita. Teoriaosan lopuksi perehdytään aikaisempaan tietoon hate-verbistä valikoitujen sanakirjojen, kielioppiteosten sekä komplementaatiotutkimusten avulla. Empiirisessä osiossa analysoidaan noin 200 hate-verbin esiintymää kultakin ajanjaksolta kronologisessa järjestyksessä ja verrataan niitä toisiinsa.
Hate-verbi ilmenee esiintyvän tutkimusaineistossa kymmenen erilaisen komplementin kanssa (nollakomplementin lisäksi), joista ylivoimaisesti yleisin jokaisella ajanjaksolla on nominilauseke (NP). Tutkimus osoittaa, että hate-verbi ei noudata The Great Complement Shift -nimellä tunnettuja yleisiä komplementaatiomuutoksia, vaan sekä to-infinitiivien että -ing-komplementtien määrä on noussut tasaisesti. To-infinitiivien lisääntynyt käyttö selittyy vain nykykielessä esiintyvällä idiomaattisella kohteliaisuusfraasilla, jossa käytetään vain to-infinitiiviä. Toinen vain nykykielessä esiintyvä piirre on it + when -komplementti. Lisäksi hate-verbin passiivimuotoinen käyttö ilmenee vähentyneen.