Yhden naisen tragedia : kuoleman medioituminen Eeva-lehdessä 1980-luvulta 2010-luvulle
Hallamaa, Laura (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082773
Tiivistelmä
Naistenlehdillä ja kuolemalla on erityinen suhde. Siinä missä uutismediat tarttuvat traagisiin onnettomuuksiin ja terroritekoihin, paistaa naistenlehtien sivuilta kuolema lempeämmästä näkökulmasta käsin. Vaikka kuolema on kadonnut päivittäisestä arjestamme, tarve käsitellä kuolemaa ja sen aiheuttamia tunteita ei ole kadonnut. Yhteisölle kuolema ei ole enää niin kova kolaus kuin aikaisemmin. Yksilölle se on kuitenkin pidentyneen eliniän vuoksi yhä vaikeampi paikka. Naistenlehdet nostavatkin esiin yksilöiden kokemuksia kuolemasta ja tarjoavat alustan puhua kuolemasta, joka koskettaa tavallista ihmistä.
Tämä tutkielma pureutuu kuoleman kulttuurin ja Eeva-lehden suhteeseen neljällä eri vuosikymmenellä. Tarkastelen tutkimuksessa artikulaatioiden avulla, millaisia tapahtumia, rituaaleja ja tunteita kuolemaan linkitetään Eevoissa vuosina 1985, 1995, 2005 ja 2015. Samalla analysoin sitä, kuinka nämä kolme teemaa sopivat kuoleman kulttuuriimme. Tutkimuksen pääjakona on historiantutkija Philippe Ariès'n klassikkojako kesytettyyn ja kiellettyyn kuolemaan. Myöhempinä vuosikymmeninä kuoleman kulttuurin käsitteeseen tuovat oman lisänsä myös kuoleman paluun ja virtuaalisen suremisen aikakaudet, jotka ovat leimanneet ennen kaikkea 2000-luvun vuosikertoja. Teemojen, kuoleman kulttuurin aikakausien ja naistenlehden välisten artikulaatioiden pohjalta rakentuu kokonaiskuvan siitä, miten kuolema medioituu Eevoissa.
Tutkimuksessa käytän metodina artikulaatioanalyysia. Artikulaatioon pureudutaan erityisesti kulttuurintutkija Lawrence Grossbergin ajatusten pohjalta. Tärkeimpiä artikulaatioteorian lähteitäni ovat olleet Grossbergin teos We gotta get out of this place: Popular conservatism and postmodern culture sekä Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teos Hegemony & Socialist Strategy. Kuoleman medioitumista käsittelen mediatutkija Andreas Heppin heikon medioitumisen käsitteen avulla. Medioitumisen käsittelyssä keskeinen teos tutkielmani kannalta on ollut Knut Lundbyn toimittama Mediatization: concept, changes, consequences. Kuoleman kulttuuriin olen päässyt sukeltamaan Philippe Ariès'n The Hour of Our Death -teoksen lisäksi Tony Walterin The Revival of Death -teoksen avulla.
Eri vuosikymmeninä Eeva näyttäisi nostavan keskiöön eri teemat kuolemasta. 1980-lukua hallitsee kysymys siitä, miten arjessa pärjää läheisen kuoleman jälkeen. 1990-luvulla tunteiden ja rituaalien rooli korostuu. 2000-luvun artikkeleissa jyllää medikalisaatio ja taistelu kuolemaa vastaan lääketieteen avulla. 2010-luvulla kuolema hiljenee. Siitä tulee yksittäinen vastoinkäyminen tai käänne yksilön elämässä. Naistenlehdillä näyttäisi olevan myös eräänlainen velvollisuus puhua kuolemasta. Naiseus ja kuoleman kulttuuri ovat historiallisesti tarkasteltuna kulkeneet käsi kädessä jo vuosisatoja.
Tämä tutkielma pureutuu kuoleman kulttuurin ja Eeva-lehden suhteeseen neljällä eri vuosikymmenellä. Tarkastelen tutkimuksessa artikulaatioiden avulla, millaisia tapahtumia, rituaaleja ja tunteita kuolemaan linkitetään Eevoissa vuosina 1985, 1995, 2005 ja 2015. Samalla analysoin sitä, kuinka nämä kolme teemaa sopivat kuoleman kulttuuriimme. Tutkimuksen pääjakona on historiantutkija Philippe Ariès'n klassikkojako kesytettyyn ja kiellettyyn kuolemaan. Myöhempinä vuosikymmeninä kuoleman kulttuurin käsitteeseen tuovat oman lisänsä myös kuoleman paluun ja virtuaalisen suremisen aikakaudet, jotka ovat leimanneet ennen kaikkea 2000-luvun vuosikertoja. Teemojen, kuoleman kulttuurin aikakausien ja naistenlehden välisten artikulaatioiden pohjalta rakentuu kokonaiskuvan siitä, miten kuolema medioituu Eevoissa.
Tutkimuksessa käytän metodina artikulaatioanalyysia. Artikulaatioon pureudutaan erityisesti kulttuurintutkija Lawrence Grossbergin ajatusten pohjalta. Tärkeimpiä artikulaatioteorian lähteitäni ovat olleet Grossbergin teos We gotta get out of this place: Popular conservatism and postmodern culture sekä Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teos Hegemony & Socialist Strategy. Kuoleman medioitumista käsittelen mediatutkija Andreas Heppin heikon medioitumisen käsitteen avulla. Medioitumisen käsittelyssä keskeinen teos tutkielmani kannalta on ollut Knut Lundbyn toimittama Mediatization: concept, changes, consequences. Kuoleman kulttuuriin olen päässyt sukeltamaan Philippe Ariès'n The Hour of Our Death -teoksen lisäksi Tony Walterin The Revival of Death -teoksen avulla.
Eri vuosikymmeninä Eeva näyttäisi nostavan keskiöön eri teemat kuolemasta. 1980-lukua hallitsee kysymys siitä, miten arjessa pärjää läheisen kuoleman jälkeen. 1990-luvulla tunteiden ja rituaalien rooli korostuu. 2000-luvun artikkeleissa jyllää medikalisaatio ja taistelu kuolemaa vastaan lääketieteen avulla. 2010-luvulla kuolema hiljenee. Siitä tulee yksittäinen vastoinkäyminen tai käänne yksilön elämässä. Naistenlehdillä näyttäisi olevan myös eräänlainen velvollisuus puhua kuolemasta. Naiseus ja kuoleman kulttuuri ovat historiallisesti tarkasteltuna kulkeneet käsi kädessä jo vuosisatoja.