Pelastustoiminnan tuloksellisuuden ja sen mittaamisen monitulkintaisuus

Abstract

Pelastustoiminta on julkinen palvelu, jota ylläpidetään onnettomuuteen joutuneiden auttamiseksi ja onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Julkisin varoin toteutettujen palveluiden, myös pelastustoiminnan, pitäisi pystyä osoittamaan olevansa tuloksellista ja tuottavansa vastinetta verovaroille.

Anniina Autero on tutkinut väitöskirjassaan pelastustoimen aiempaa tulostavoitetta palokuolemien lukumäärän vähentämisestä ja todennut tavoitteessa olevan monitulkintaisuutta. Tämä tutkimus selvittää, onko monitulkintaisuutta pelastustoiminnassa ja sen tulosmittaamisessa laajemminkin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat monitulkintaisuutta käsittelevän kirjallisuuden lisäksi muut pelastustoimintaan ja sen tuloksiin liittyvät aikaisemmat tutkimukset ja julkaisut.

Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Haastateltavina ovat pelastustehtävien lähtötilanteet ja toiminnan vaikutukset parhaiten havaitsevat paloesimiehet. Heidän näkemyksensä on järjestetty sisällönanalyysin menetelmällä ja verrattu kirjallisuudesta koottuihin näkökulmiin pelastustoiminnan tuloksellisuuden ilmenemisestä ja sen mittaamismahdollisuuksista. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu nykyisin käytössä olevat ja aiemmat pelastustoiminnan tulosmittarit.

Tutkimus osoittaa, että monitulkintaisuutta on paitsi julkisissa palveluissa ja palokuolemien lukumäärä -mittarissa, myös pelastustoiminnan tuloksissa ja niiden mittaamisessa. Tuloksia ei ole mahdollista määrittää yksiselitteisesti, eikä pelastustoiminta perustu aina kausaalisuuteen tapahtumaketjujen monimutkaisuuden ja monien vaikuttavien ympäristötekijöiden vuoksi. Lyhyt toimintavalmiusaika ei tarkoita aina hyvää lopputulosta, ja pelastustoiminta on voinut onnistua hyvin, vaikka kaikki tuhoutui. Nykyiset toimintavalmiusaikojen ja vahinkojen mittarit ovat monitulkintaisia, sillä niiden validiteetti, relevanssi ja reliabiliteetti ovat kyseenalaisia monien heikkouksien vuoksi.

Toimintavalmiustavoitteiksi ei tulisi nähdä lähtö- ja ajoaikojen mittaamista vaan se toimintavalmius, joka muodostuu henkilöstön osaamisesta, asenteesta, ripeydestä ja yhteistyökyvystä, ja joka mahdollistetaan hyvällä kalustolla. Tiedostamalla monitulkintaisuus voidaan tuloksellisuusmittareiden kehitystyötä suunnata tunnuslukujen laskemisen sijaan sellaisten tavoitteiden määrittelyyn, joiden tavoittelu ohjaisi kohti parhaita toimintamalleja.