Ulrich Beck ja ilmastonmuutos - Yhteiskuntatieteilijä luomassa yhteyksiä yhteiskunta- ja luonnontieteiden välille
Siltanen, Sami (2016)
Siltanen, Sami
2016
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082769
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani käsittelen, miten sosiologi Ulrich Beck tematisoi ja käsitteellistää ensisijaisesti luonnontieteelliseksi ilmiöksi määriteltyä ilmastonmuutosta. Samalla hahmotan, kuinka Beck tulee luoneeksi yhteyksiä yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välille. Beckin tapaan luoda tieteiden välisiä yhteyksiä pääsen työssäni käsiksi hahmottalla hänen tapaansa ymmärtää ilmastonmuutosta sosiologisena ilmiönä. Tulen tämän lisäksi analysoineeksi, miten ilmastonmuutosta käsittelemällä Beck täyttää puutetta, joka liittyy ympäristöongelmien ja luonnon huomioon ottamiseen sosiologisessa tutkimuksessa. Työni merkitys sosiologiselle kentälle kumpuaa siitä, että kokoan keskustelua yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välisestä suhteesta ja esitän yhden esimerkin, miten yhteiskuntatieteilijä on luonut yhteiskunta- ja luonnontieteiden välille yhteyksiä käsittelemällä sosiologisesti luonnontieteelliseksi määriteltyä ilmiötä.
Aineistonani ovat Beckin ilmastonmuutosta englanniksi käsittelevät tekstit, joihin kuuluvat seitsemän tieteellistä ja vertaisarvioitua artikkelia, kaksi haastattelua ja kaksi kirjaa. Aineisto ajoittuu pääasiassa 2000-luvulle. Metodina käytän työssäni diskurssianalyysiä, koska tutkimuskysymykseeni vastaaminen vaatii tekstien tulkintaa ja asiayhteyksien luomista. Diskurssianayysin avulla teemoittelen aineistoani ja etsin käsitteitä, joilla Beck hahmottaa ilmastonmuutosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Havaitsin neljä teemaa, jotka toistuivat Beckin ilmastonmuutosta käsittelevissä teksteissä. Ensimmäinen liittyy ilmastonmuutoksen ja kosmopoliittisuuden suhteeseen, toinen ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden suhteeseen, kolmas ilmastonmuutoksen ja talouden suhteeseen ja neljäs ilmastoriskien sosiaaliseen rakentumiseen. Nämä ovat ne muodot, joilla tulkitsen Beckin aineistossani luovan yhteyksiä yhteiskunta- ja luonnontieteiden välille.
Aineistoni perusteella Beckistä muodostui kuva enemmänkin aikalaisanalyytikkona kuin empiriaan pohjaavana yhteiskuntateoreetikkona. Hän jäsensi ilmastonmuutosta monipuolisesti, mutta usein abstraktisti ja ohjelmallisesti yksinkertaistettujen ääripäiden kautta. Konkretian puutteesta häntä on kritisoitu muutoinkin yhteiskuntatieteellisellä kentällä, kuten tulen analyysissä osoittaneeksi. Beckiä voi kaikesta kritiikistä huolimatta pitää kuitenkin laaja-alaisena aikalaisanalyytikkona, jolla on ollut suuri vaikutus oman tieteenalansa parissa sekä yleisesti yhteiskunnassa. Hän asetti kysymyksiä ilmastonmuutokseen liittyen uudella tavalla ja avasi uusia kenttiä ja näkökulmia ilmastonmuutoksen yhteiskunnallistamiseen. Tämän lisäksi Beck on ilmastonmuutosta käsitellessään vahvistanut ympäristöasioiden roolia sosiologisella kentällä.
Aineistonani ovat Beckin ilmastonmuutosta englanniksi käsittelevät tekstit, joihin kuuluvat seitsemän tieteellistä ja vertaisarvioitua artikkelia, kaksi haastattelua ja kaksi kirjaa. Aineisto ajoittuu pääasiassa 2000-luvulle. Metodina käytän työssäni diskurssianalyysiä, koska tutkimuskysymykseeni vastaaminen vaatii tekstien tulkintaa ja asiayhteyksien luomista. Diskurssianayysin avulla teemoittelen aineistoani ja etsin käsitteitä, joilla Beck hahmottaa ilmastonmuutosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Havaitsin neljä teemaa, jotka toistuivat Beckin ilmastonmuutosta käsittelevissä teksteissä. Ensimmäinen liittyy ilmastonmuutoksen ja kosmopoliittisuuden suhteeseen, toinen ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden suhteeseen, kolmas ilmastonmuutoksen ja talouden suhteeseen ja neljäs ilmastoriskien sosiaaliseen rakentumiseen. Nämä ovat ne muodot, joilla tulkitsen Beckin aineistossani luovan yhteyksiä yhteiskunta- ja luonnontieteiden välille.
Aineistoni perusteella Beckistä muodostui kuva enemmänkin aikalaisanalyytikkona kuin empiriaan pohjaavana yhteiskuntateoreetikkona. Hän jäsensi ilmastonmuutosta monipuolisesti, mutta usein abstraktisti ja ohjelmallisesti yksinkertaistettujen ääripäiden kautta. Konkretian puutteesta häntä on kritisoitu muutoinkin yhteiskuntatieteellisellä kentällä, kuten tulen analyysissä osoittaneeksi. Beckiä voi kaikesta kritiikistä huolimatta pitää kuitenkin laaja-alaisena aikalaisanalyytikkona, jolla on ollut suuri vaikutus oman tieteenalansa parissa sekä yleisesti yhteiskunnassa. Hän asetti kysymyksiä ilmastonmuutokseen liittyen uudella tavalla ja avasi uusia kenttiä ja näkökulmia ilmastonmuutoksen yhteiskunnallistamiseen. Tämän lisäksi Beck on ilmastonmuutosta käsitellessään vahvistanut ympäristöasioiden roolia sosiologisella kentällä.