Työhönvalmennus työllistämisen ja ammatillisen kuntoutuksen menetelmänä
Riihinen, Satu (2016)
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082764
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612082764
Tiivistelmä
Työhönvalmennuksella tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilöä tuetaan työllistymään. Työhönvalmennus voidaan nähdä työpoliittisena aktivoivana toimenpiteenä tai se voidaan nähdä ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteenä. Suomalainen työhönvalmennus pohjautuu tuetun työllistämisen (Supported Employment) sekä IPS Invidual Placement and Support malleihin.
Pro gradu-tutkielma on tapaustutkimus, jossa keskeisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää mitä työhönvalmennus käytännön toimintana on. Muita tutkimuskysymyksiä ovat, että millaisista asioista työhönvalmentajan asiantuntijuus syntyy ja miten työhönvalmennusta voitaisiin kehittää. Työhönvalmennusta tarkastellaan kolmen tapauksen avulla: TE-toimiston työhönvalmennuksen, työeläkeyhtiön työhönvalmennuksen ja KELA:n työhönvalmennuksen avulla.
Tutkielman tutkimusasetelma on rakennettu siten, että esille on nostettu niin työhönvalmennuspalvelun tilaajien kuin palvelun tuottajienkin näkökulma. Tutkielman aineisto on laadullista. Se perustuu viiden työhönvalmennuksen tilaajan edustajan ja kuuden työhönvalmentajan haastatteluun. Lisäksi on tarkasteltu kirjallisia dokumenttiaineistoja.
Tärkeimmät tutkimushavainnot ovat, että työhönvalmennus oli pääsääntöisesti työnhakuun ja työelämässä oloon keskittyvää toimintaa, jonka tavoitteena oli työllistyminen. Työhönvalmentajan asiantuntemus koostui monenlaisista taidoista, jotka voidaan luokitella sopivaan persoonaan, vuorovaikutustaitoihin, ohjaamisosaamiseen, työnhakutietouteen ja työllisyyteen liittyvän järjestelmän tuntemukseen. Työhönvalmennuksen tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat palvelun oikea-aikaisuus ja työnantajan sitouttaminen työhönvalmennettavan asiakkaan työllistämiseen.
Pro gradu-tutkielma on tapaustutkimus, jossa keskeisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää mitä työhönvalmennus käytännön toimintana on. Muita tutkimuskysymyksiä ovat, että millaisista asioista työhönvalmentajan asiantuntijuus syntyy ja miten työhönvalmennusta voitaisiin kehittää. Työhönvalmennusta tarkastellaan kolmen tapauksen avulla: TE-toimiston työhönvalmennuksen, työeläkeyhtiön työhönvalmennuksen ja KELA:n työhönvalmennuksen avulla.
Tutkielman tutkimusasetelma on rakennettu siten, että esille on nostettu niin työhönvalmennuspalvelun tilaajien kuin palvelun tuottajienkin näkökulma. Tutkielman aineisto on laadullista. Se perustuu viiden työhönvalmennuksen tilaajan edustajan ja kuuden työhönvalmentajan haastatteluun. Lisäksi on tarkasteltu kirjallisia dokumenttiaineistoja.
Tärkeimmät tutkimushavainnot ovat, että työhönvalmennus oli pääsääntöisesti työnhakuun ja työelämässä oloon keskittyvää toimintaa, jonka tavoitteena oli työllistyminen. Työhönvalmentajan asiantuntemus koostui monenlaisista taidoista, jotka voidaan luokitella sopivaan persoonaan, vuorovaikutustaitoihin, ohjaamisosaamiseen, työnhakutietouteen ja työllisyyteen liittyvän järjestelmän tuntemukseen. Työhönvalmennuksen tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat palvelun oikea-aikaisuus ja työnantajan sitouttaminen työhönvalmennettavan asiakkaan työllistämiseen.